KukaMitäHä?


Viikonloppu oli ja meni. Tiistaina oli aivan torstai/perjantai fiilis. Perjantaina olin että "eihän huomenna voi olla viikonloppu?" Tosin siinävaiheessa kun rupee puhumaan tietokoneelle, niin taitaa olla loman/viikonlopun paikka?? Perjantaina mummi käväsi siskolla, ja menin sitte töistä suoraan siskolle. joku tunninverran olriin porukalla ulkona, kunnes mummi lähti kotiin, ja sisko lahjoi mut lastenvahdiksi ruokapalkalla :P Mut kukapa vois vastustaa äidin reseptillä tehtyä kinkkukastiketta?? Perjantai ilta ei sitten mennyt ihan suunnitelmien mukaan, koska "arvaa kuka"ilmoitteli itsestään 2kk jälkeen, ja tietenkin omat tunteet siinä rupesi pyörimään. Juuri kun olin kutakuinkin päässyt yli... Ja kysyi vieläpä että nähtäiskö meijän 4hlö italian porukalla. Joo totanoin... pitääpä pohtia etten sitte kesken vklp romahda... Toivottavasti maailmankaikkeudella on
sitten jotain muuta mun varalle suunniteltua... No ilta meni sitte taas vaihteeks musiikkia kuunnellen, kynttilän valossa. Sitähän mä toivoinki...
Ja mihinkäs ne ajatukset sitte lauantaina katos? Ei sitte yhtään minnekkään. Valitettavasti... Siinä sitte Netflix päälle ja sarjoja ja leffa... Joopa joo... No kata tuli seuraks kattoo leffaa :) pizzaa, jätskii, limuu.... kunnon leffailta :) katottiin The Grate Catsby- Kultahattu... Ihan hyvä leffa :) olis varmaan mielenkiintosta lukee se....
Lauantain aamupäivän ajatuksia. Ootteko koskaan toivonu elävänne leffassa tai telkkari-sarjassa? Kukapa ei? Itse haaveilin Frendien yhtenäisyydestä aina siitä asti kun 2003 sitä rupesin katsomaan...  Sitä rakkauden tunnetta, ja sitä että voisi vaan istua omine ajatuksineen, ja se olisi ihan normaalia... Ittestäni tuntuu tällähetkellä että elän jotain TV-elämää... Tosin alku/keskivaihetta missä kaikki menee perseelleen. Ihanaa sua yksin, omassa kodissa, ja voin rauhassa istuu pimeydesä, eikä kukaan ihmettele sitä. Yksin pimeessä istuminen on joskus oikeastikkin mukavaa ja tunnelmallista.


Verokortti
Ammattiliitto
Nimi oveen ja tauluun
Ajokortin välivaihe
Kotivakuutus
kone huoltoon
S-etukortti
Kela
ASP
Netti

Mähän oon ihan hyvällä mallilla :) ASP ja harjoitteluvaihe (josta pitäis VIHDOIN JA VIIMEIN SOITTAA!! Ei inspais... pakko mikä pakko jos kortin haluun pitää...) ASP on vähän siin ja siin. Isi sanoo että nyt (samoin sanoisin minä) ja äiti että mun pitää säästää kaikki mahdollinen, ennenkun saan vakkari työpaikan... 2 paikkaan kartanpiirtäjäksi hakenut... Toivottavasti kuulen sieltä edes jotain, vaikka nykyinen sopimus loppuu vasta helmikuussa...

Aattelin nyt jakaa teille mun soittolistan jota oon repetillä soittanu, ja kuvastaa mun tän hetken mielentilaa... Kertokaa jos haluutte et laitan jtn tietyn tyyppistä soittolistaa tänne :) Ja voisimpa jossain vaiheessa laittaa listan pysyvästi tuohon palstaan...



Nomutta näinen päineen toivotan hyvää alkavaa työviikkoa :)

"Hei, ei se ketään haittaa vaikka sä söisit kunnolla. Muistakaa vaankohtuus kaikessa."

Niin. Mikä on se kohtuus?

Jiidamanda's blogin inspiroimana päätimpä sitten miettiä asiaa. Mikä on kohtuullinen syöminen?? Asia on ainakin mulle ollut viimeaikoina aika ajankohtainen, vähän huonon syömiseni takia (Ei! Mulla ei ole syömishäiriötä) Mutta mikä on kohtuullinen syöminen? Ittelläni tälläkertaa kohtuullinen syöminen on kerran päivässä kunnon ruoka niin, ettei tule sellaista "vatsaan sattuu"-täynnä oloa, vaan että lopettaa siinä vaiheessa kun rupee tuntumaan että alkaa olemaan täynnä. Turhaan sitä ruokaa väkisin änkemään suuhun. Itse en sitten illalla välttämättä syö edes mitään, tai sitten Elovena pikapuuron tms. Kaverini mielestä syön taas aivan liian vähän, vaikka syönkin nyt vähän enemmän kuin mitä kk sitten. Ennen kohtuullinen syömiseni oli että syödään sen enempää miettimistä. Kunhan suklaata ja muuta herkkua ei syö joka viikko. Kohtuullinen syöminenhän on tavallaan kiinni ruokatottumista... Jos joku syö 20, euron juustoa päivässä, voi sen vähentäminen puoleen tuntua ihan kohtuulliselta... Jonkun mielestä se yksikin purilainen on liikaa...

Sitten vielä #Kutsumua haaste... Mulle tämä haaste on lähinnä itselleni. Osa sanoista on sellainen mitä muut ovat käyttäneet(myös hyvistä), loput sellaisia, mitä uskon muiden ajattelevan musta. Jotka todennäköisesti kuitenkin on vääriä uskomuksia. En laita kuvaa instagarammiin, enkä facebookkiin, koska en edelleenkään halua että perhe saa tietää ihan kaikista tuntemuksistani. (ja siksi koska vanhempien mielestä puhun ihan höpönlöpöä tai ylireagoin. Ja ehkä ylireagoinkin...) Blogiani taas ei kukaan tuttu luekkaan....

Osan sanoista yksi mulle todella tärkeä ihminen sanonut.

"En oo enään pikkutyttö. Rakastan asua yksin ja omassa kämpässä. Silti olo on kuin pikkutytöllä, siltä 13w:ltä... Oonko sittenkään valmis aikuiseksi?"  Oli yhden työpäivän ajatuksen juoksu. Sillähetkellä tuntu et oisin halunnu palata siihen 7lk ikäseksi. Ittelläni ei ollut vielä mitään sen kummempia huolia tai ongelmia.

Aijoo ja PADAM!! 10 000 kävijää rikki... 3 vuotta... noh...

Perjantain kävin sitte hakee sen langattoman netin ja JEE!! se toimii... tilasin samalla Netflixin... onhan siellä paljon mielenkiintoisia leffoja, mutta puuttuu myös niitä joita kaipaisin... Joitain sarjoja oli pettymyksekseni vain muutama kausi, mutta ihanasti kauankaivattu Siskoni on noita -sarja on siellä kokonaisuudessaan <3  (omistan myös sarjassa nähdyn druidi korun) ja Nannyn kaikki jaksot...  Muttajee!! bloggaaminen helpottuu...
Sitte vähän kuvasaldoa...
Tiistaina kävin hakee uuden kissan Even <3


Charmed <3 Siskoni on noita <3

Oon huono juomaan teetä, mutta lahjaksisaatua mustikkateetä on ollut nyt pakosti joutunut kokeilemaan ja lipittämään :) Ihan hyvää..
 
Mutta nyt työntouhuun... Adios! ja yritän saada postattua jatkossa aavistuksen paremmin...