
"Vaikka on kaikki kohdallaan, ei mikään ole ennallaan"
maanantai 17. marraskuuta 2014

Matkijanärhi arvonnan voittaja!
keskiviikko 12. marraskuuta 2014
On Ano nro 1! jenijio17
Arvonta tehtiin ihan manuaalisesti paperein ja kipolla.
Itse olin ajatellut vastaukseksi 11, mutta riippuuhan se miltä kantilta katsoo. Kaikki vastanneet pääsi mukaan arvontaan. Ja tämä olikin tälläinen nopeasti väsätty kilpailu, eikä niin vakavasti otettava.
Kiitos osallistujille.
Onnea voittajalle! Voittajalle laitettu s-postia.
Blogia saa toki mielellään lukea muutenkin, kuin pelkästään arvonnan haussa.
Matkijanärhi osa 1! Arvonta!
tiistai 11. marraskuuta 2014
Heipparallaa rakkaat immeiset! Oon ihan amatööri tässä, ja toivottavasti tämä ei ole kiellettyä.
Voitin Nordik Filmsiltä peräti 5 lippua Matkijanärhi Osa 1, Ennakkonäytökseen!! Nyt teidän onneksenne, ei itselläni ole käyttö noin monelle lipulle, joten nyt yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa 3 lippua tuohon näytökseen.
Olen siis amatööri tässä hommassa, ja mietin että arvonko, vai laitanko kysymyksen. Päätimpä sitten ehkäpä laittaa kysymyksen? Eli:
Kuinka monta vyöhykettä Matkijanärhen alussa on jäljllä?? Too easy?? No ei voi mitään.
Vastaus aikaa Keskiviikkoon 12.11. klo 20, ja liput lähetetään torstai päivän aikana, joten lippujen pitäisi olla perillä viimeistään maanantaina. Laita kommenttikenttään vastaus, sekä sähköpostiosoitteesi. Voittajille laitan sähköpostia vielä keskiviikko iltana, johon pitää vastata (postiosoite) torstaihin klo 10 mennessä, että saan liput postiin torstaina ennen klo 16.
Olkoon onni puolellasi!
Pidän oikeuden tarpeenvaatiessa peruuttaa kilpailun, enkä vastaa mahdollisissa postissa kadonneista, tai muusta minusta riippumattomista syistä, minkä vuoksi lippu ei pääse perille.
Voitin Nordik Filmsiltä peräti 5 lippua Matkijanärhi Osa 1, Ennakkonäytökseen!! Nyt teidän onneksenne, ei itselläni ole käyttö noin monelle lipulle, joten nyt yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa 3 lippua tuohon näytökseen.
Olen siis amatööri tässä hommassa, ja mietin että arvonko, vai laitanko kysymyksen. Päätimpä sitten ehkäpä laittaa kysymyksen? Eli:
Kuinka monta vyöhykettä Matkijanärhen alussa on jäljllä?? Too easy?? No ei voi mitään.
Vastaus aikaa Keskiviikkoon 12.11. klo 20, ja liput lähetetään torstai päivän aikana, joten lippujen pitäisi olla perillä viimeistään maanantaina. Laita kommenttikenttään vastaus, sekä sähköpostiosoitteesi. Voittajille laitan sähköpostia vielä keskiviikko iltana, johon pitää vastata (postiosoite) torstaihin klo 10 mennessä, että saan liput postiin torstaina ennen klo 16.
Olkoon onni puolellasi!
Pidän oikeuden tarpeenvaatiessa peruuttaa kilpailun, enkä vastaa mahdollisissa postissa kadonneista, tai muusta minusta riippumattomista syistä, minkä vuoksi lippu ei pääse perille.
Joulu on oikeasti tulossa!
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
Kävästiin yhtenpäivän siskon, lasten ja äidin kanssa bauhaussissa kattoo siskolle tapettia, ja mulle lamppua (ei löytyny). Paluu vähän venähti ja oltiinkin vasta 8 aikoihin illalla kotona ja lapset väsyneinä. Iida nukahtai, ja Jimi teeskenteli nukkuvansa, mutta ilkikurisesta hymystä kyllä huomasi että on oikeasti herillä :D Samoin kun läpsin naamaa/saada hereille, ja kiusallaan esitti nukkuvaa. Yritä sitte velttoa 2w pötköä saada ulos autosta :D Ilme oli vaan jotain niin huvittavaa...
Torstaina sisko pisti päivällä viestiä että hotsittais käydä Kauppakeskus Kaaressa, ja että lähenkö mukaan. No tietty. Kissoille ruokaa, ja ittelleni joulukoristeita. Ja kävi sitten niin, että tuli vähän puhe myös joulahjoista. Jimi haluais kovasta 120e maksavan Dublo juna setin. Siskolla ei sellaseen ole rahaa, mutta jos omat vaaterahat käyttäisin jimin lahjaan, olisin varmaan paras täti ikinä! Iida nyt on taas niin pieni, että voisin sille sitten jonkun pienemmän Dublo paketin ostaa. Jimillä suosikkina on myös Lentsikat teemaset dublot. Jimi kun muutenkin harrastaa juna/lentokone/bussi bongailua (kiva sitten asua juna-radan vieressä, ja koneitakin näkyy, jotka nousevat Helsinki-Vantaalta. Pikku Juna-mies. Helmikuussa 1w täyttävälle Iidalle olisi muuten vaikea keksiä lahjaa, joten eiköhän yhteiset Dublot olis ihan jees? Ja niitä veronpalautuksia odotellessa.
Viikonloppu meni äidin luona koiran hoitajana. Aluks ei olis jaksanu millään, mutta kyllä se siitä. Oli myös kiva kun oli kerranki joku syy lähteä pimeellä ulos lenkille. Olen muuten huono lenkkeilemään. Vaikka nyt pitäisi 4kk tsempata malesiaa varten. Viikonloppu piti mennä rentoutuessa kun pari edellistä viikonloppua menny huidellessa, no yöllä tuli sitten vatsa kipeeks ja pääkin kivasti täynnä joten pysyin visusti peiton alla. Siis silloin kun en lenkittänyt koiraa. Yritin kanssa saada aikaseksi Banneria, mutta ei siitä oikeen tullut mitään. Ei mulla hirveästi ole edes ajatusta siitä, mitä se voisi olla. Vinkkejä??
Tälläset ihanat kynttiläkipot ostin Prismasta.
Oon pitkään pohtinut, pidänkö nykyiset hiukset (vasen) vai leikkaisinko takaisin lyhyiksi (oikea). Mitä mieltä te ootte? Arjessa pidän lyhyistä hiuksista, mutta pitkissä pidän siitä, että saan hiukset kiinni, ja saan kiharrettuu niitä. Onko mielpiteitä??
Suhteet!
tiistai 4. marraskuuta 2014
Nannyn inspiroimana, kaverin kanssa kaskusteltua, ja omaa käyttäytymistä/suhdetta pohtien.
Joku aika sitten kaverini valitti kuinka miehet ovat sitoutumiskammoisia. Oma mielipiteeni on lähinnä se että pelkää olla sinkku. Tosin eikähön aika moni ole pelännyt joskus jäävän yksin? Nannyssä Sheffield ei uskaltanut kertoa tunteista/rakastua, koska pelkäsi että mahdollinen ero pilaisi sen, mikä Franilla ja Maxilla jo on.
Olenko minäkin sitoutumiskammoinen?? Omalla kohdallani saattoi hyvinkin olla sama, kuin Maxilla ja Franilla. Miksi turhaan pilata hyvää ystävyyttä, varsinkin kun on yhteisiä kavereita? Jos kaikki olisi mennytkin pieleen ja meijän pieni kaveripporukka olisi hajonnut?
Itse olen todella huono kuvittelemaan itseäni kenenkään kanssa, toisaalta ihastuksen läsnäollessa en silloinkaan kyllä mitään ajatellut. Oli vain se tunne. Ja kuinka hyväksi oloni tunsin hänen läsnäollessa? Löydänkö sellaista vielä jostain? Tarviiko alusta asti käyttää sanaa "seurustella"? Eikö voisi vain viettää aikaa yhdessä, koska se saa olon hyväksi? Ihstuksen kohalla olen aika vahvasti takonu ittelleni päähän että "parempi näin. En sitten ainakaan pilaa kaveruutta", mutta periaatteessahan tuo lause tulisi eteen kaikkien muidenki kohalla. Halu mennä pidemmälle, mutta sitä vältellen ettei vaan pilaa sitä mitä nyt jo on. Onko mut alusta asti tuhoon tuomittu?
Mutta kaikesta huolimatta oon ollu pari viikkoa selkeesti pirteämpi kuin pitkästä aikaa, ja se on ihanaa.
Viikonloppu olis taas kaukana rentoutumisesta. To-Pe yön kissat piti valveilla ja olin perjantain aivan koomassa. Olin menny torstaina lupaamaan että pidetään perjantaina musikaali ilta. Perjantaina sitten kadutti. Katottiinkin vain yksi musikaali (Mamma Mia!) ja päälle Nannya. Jatkoimme Nannya vielä seuraavana aamuna. Olin sopinu lauantaille leffan (Labyrintti. Oli leffa muuten täynnä söpöjä näyttelijöitä :P) katan kans klo 4 aikoihin, ja toinen kaveri lähti mun luota samalla ovenavauksella joten en saanut oikeen hengähdettyä kuin vasta sunnuntaina. Ja sitten viikonloppu olikin sujahtanu ohi. Ens viikonloppu paloheinään koiran hoitajaks. Pitäskö se autoki käyttää johonki hyödyks??
Onko täällä ketään jotka kokee itsensä sitoutumiskammoiseksi? Tai onko asiaan jostain toisesta näkökulmasta? Olis kiva kuulla teijän omia kokemuksia/mielipiteitä.
Joku aika sitten kaverini valitti kuinka miehet ovat sitoutumiskammoisia. Oma mielipiteeni on lähinnä se että pelkää olla sinkku. Tosin eikähön aika moni ole pelännyt joskus jäävän yksin? Nannyssä Sheffield ei uskaltanut kertoa tunteista/rakastua, koska pelkäsi että mahdollinen ero pilaisi sen, mikä Franilla ja Maxilla jo on.
Olenko minäkin sitoutumiskammoinen?? Omalla kohdallani saattoi hyvinkin olla sama, kuin Maxilla ja Franilla. Miksi turhaan pilata hyvää ystävyyttä, varsinkin kun on yhteisiä kavereita? Jos kaikki olisi mennytkin pieleen ja meijän pieni kaveripporukka olisi hajonnut?
Itse olen todella huono kuvittelemaan itseäni kenenkään kanssa, toisaalta ihastuksen läsnäollessa en silloinkaan kyllä mitään ajatellut. Oli vain se tunne. Ja kuinka hyväksi oloni tunsin hänen läsnäollessa? Löydänkö sellaista vielä jostain? Tarviiko alusta asti käyttää sanaa "seurustella"? Eikö voisi vain viettää aikaa yhdessä, koska se saa olon hyväksi? Ihstuksen kohalla olen aika vahvasti takonu ittelleni päähän että "parempi näin. En sitten ainakaan pilaa kaveruutta", mutta periaatteessahan tuo lause tulisi eteen kaikkien muidenki kohalla. Halu mennä pidemmälle, mutta sitä vältellen ettei vaan pilaa sitä mitä nyt jo on. Onko mut alusta asti tuhoon tuomittu?
Mutta kaikesta huolimatta oon ollu pari viikkoa selkeesti pirteämpi kuin pitkästä aikaa, ja se on ihanaa.
Viikonloppu olis taas kaukana rentoutumisesta. To-Pe yön kissat piti valveilla ja olin perjantain aivan koomassa. Olin menny torstaina lupaamaan että pidetään perjantaina musikaali ilta. Perjantaina sitten kadutti. Katottiinkin vain yksi musikaali (Mamma Mia!) ja päälle Nannya. Jatkoimme Nannya vielä seuraavana aamuna. Olin sopinu lauantaille leffan (Labyrintti. Oli leffa muuten täynnä söpöjä näyttelijöitä :P) katan kans klo 4 aikoihin, ja toinen kaveri lähti mun luota samalla ovenavauksella joten en saanut oikeen hengähdettyä kuin vasta sunnuntaina. Ja sitten viikonloppu olikin sujahtanu ohi. Ens viikonloppu paloheinään koiran hoitajaks. Pitäskö se autoki käyttää johonki hyödyks??
Onko täällä ketään jotka kokee itsensä sitoutumiskammoiseksi? Tai onko asiaan jostain toisesta näkökulmasta? Olis kiva kuulla teijän omia kokemuksia/mielipiteitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)