Täydellinen

Blogin kirjoittaminen on pisin juttu mitä olen tehnyt. Olen pitänyt tätä blogia 4 vuotta, ja sitä ennen satunnaisia blogeja. Mulla on huono tapa luovuttaa siinävaiheessa kun en etene. Joten on todellinen ihme että olen tätä jaksanut kirjoittaa. Mutta joo, blogi ei etene. Toinen saa 4kuukaudessa 150 lukijaa, minä olen blogannut 4 vuotta, eikä ole edes kymmentä. Se ei aina tunnu reilulta. Onko liikaa vaadittu että olisi edes se yksi asia, missä olisin edes kohtuu hyvä? On. Annika O.:n postauksessa minun oma huomioni kiinnittyi blogien täydellisyyteen. Onko se reilua, että siskoni peri taiteellisuuden lähes joka asiassa, myös kirjoittamisessa, mutta hän ei kirjoita. Minulla taas on (tai oli) inspiraatiota kirjoittaa, mutta ei vaan niin hyvin kuin sisko. Olen myös surkea kuvaaja, minulla ei edelleenkään ole sitä helkkarin kuvaajaa kuvaamassa mun asuja, paska läppäri missä surkea kuvankäsittely ohjelmisto, enkä edes osaa käsitellä kuvia. Onko kaiken pakko olla niin täydellistä? Voiko menestyä vaikka ei olisikaan täydellinen? Onko aivan välttämätöntä postailla jokatoinen päivä? Ihan tosi? Mistä helvetistä niitä aiheita saa niin paljoa? Eikö se ole juuri tätä Annikan mainitsemaa pinnallista täydellisyyttä? En mielelläni puhu aiheesta, mutta harrastin ala-asteen/yläasteen vaihteen niin Taitouintia. Harrastin 1,5 vuotta. Se oli taas niitä asioita, mikä piti olla se minun juttu. Lopulta kävi niin, että istuin autossa hallin edessä, ja paniikissa jätin menemättä. Miksi? Koska en päässyt edes joukkoeen esitykseen mukaan. Miksi? Ehkä olin vaan totaalisen paska siinä. Mutta silti siitä pidin. Lopetin, koska koin että se on turhaa. Olin surkea. En päässyt juttuihin mukaan. Itselleni on tosi tärkeetä kuulua johonkin porukkaan. Koska en ole tähän mennessä ikinä kuulunut.
Onko tämä taas niitä hetkiä, kun lopetan itselle tärkeän asian itkua vääntäen vain siksi että en osaa tai onnistu?Minulla on niin ristiriitaset fiilikset. Samalla en pysty pitämään näppejä erossa, mutta samalla se ahdistaa, kun tiedän vaatimukset mitä "hyvään blogiin" pitää olla.
Haaveilin blogista josta sana kirii. että minun ei tarvitsisi anella lukijoita. Mutta nyt sen teen.

Liittykää lukijaksi!


kiitos!

Niin ja kuva on ihan random mitenkään aiheeseeln liittymättä koska "jokaisessa postauksessa TÄYTYY olla vähintään yksi kuva" joten siinä sitte.

Suppailu!

Huomenta menninkäiset :)

Aurinko paistaa, elokuu on lopuillaan ja rupee olee katse syksyssä samalla kun nauttii viimeisistä kesäpäivistä.
Kaikillahan on kesäisin "ToDo"- listat, eikö? Kuinka moni on saanut kaikki listan asiat tehtyä? Ite harvemmin saan listaa ainakaan täysin tehtyä. Enkä kyllä aivan täysin tänäkään kesänä mutta kahdessa asiassa tiesinkin että ne eivät toteudu tänävuonna. Katsotaan josko enskesänä.
Tän vuoden listalle kuului 2 asiaa. Lintsi, sekä suppailu! Lintsillä valitettavasti ei päästy vonkaputoukseen, ja laitteisiinkin oli kova jono. Mutta oltiin oikeastaan jo alusta asti päätetty että se on myös herkuttelupäivä ja syötäisiin niin paljon kuin pystytään. Suunnitelmasta ainoastaan vohvelit jäi syömättä.

Ihastelin aina junassa töölöönlahtea katsellessa suppailijoita. Näyttää kivalta, ja mikä olis parempi paikka alottaa kuin kauniissa töölöönlahdessa? Monet jotka eivät ole suppailua edes kokeilleet, ovat sanoneet että että se on varmasti vaikeeta, eikä sen päällä pysy. Mutta laudat ovar erilaiset kuin surffilaudat. (Mihin tuttuni siihen ovat verranneet.) Mutta nettiä selailemalla ja huomaamalla että aloittelijat ovat myös onnistuneesti pysynyt kyydissä, niin en uskonu että se on aivan yhtä vaikeeta kuin surffilaudalla pysyminen. Eikä ollutkaan. Suppailu alotetaan polviltaan ja totutellaan lautaan. Itse ensin nousin seisomaan (kaveri taas yritti nousta varpailtaan. Ei kannata. Koko jalkaterä laudassa noustessa). Ekalla kerralla tuntu niin kiikkerältä, että seisoin vain paikallani melomatta. Meloin vähän aikaan taas polviltaan, ja kokeilin nousta uudestaan. Ja onnistuin hitaasti myös melomaan. Lopulta onnistuin suht reippaasti etenemään, vaikka pari melkein horjahdusta tulikin. En onneksi tippunu. Aikaa oli liian vähän. Me ehdimme soutaa vain sillan toiselle puolella ja takaisin. Olin kuvitellu että olisi ollut fyyisesti rankempaa. Olihan se välillä hieman, varsinkin käsistä mutta ei niin paljoa kuin kuvittelin. Oltiin vain tunti, koska marian piti mennä kotiin pakkaamaan kun lähti seuraavana päivänä kreikkaan. Ens kerralla täytyy varata aika pidemmäksi aikaa ja muistaa ottaa liikuntaseteleitä. Suppailun jälkeen jalat tärisi. Yritti pysyä vielä pystyssä mutta jalat ilmeisesti luuli olevansa vielä laudalla. Tosin kyllähän veneillessäki kun astuu maihin ni jonkun aikaa pää keinuu...
Ite vuokrasimme laudat HakunaMatatasta. 1h=15e ja 2h=25e. Ylimenevästä ajasta 5e/tunti. Mitään hirveen kallista tämä siis ei ole. Ja kannattaa siis varata (voi toki paikanpäältäkin käydä kysymässä) että lautoja varmasti sitten riittää. Töölöönlahdella on ilmeisesti kuitenkin useampikin vuokraamo. Suppailuhan (erään lukemani perusteella) on nimennomaan surffajia kuvaaville kehitelty, ja siksi helpompi pysyä pystyssä kuin surffilaudalla.

Onko joku muu käyny suppailemassa? Millasia teidän kesän "ToDo"-listat ovat olleet ja minkä verran siitä toteutu?




























Päivän kappale oli siis

Dekoro!

Viimeks laitoin kuvaa tulevista syysvaatteista mitä laitoin tilaukseen. Nyt vuorossa vähän kotitavaraa.
Voitin Toiveita, Haaveita ja Suloisia Unelmia-blogin Jennalta yllätyspaketin Dekorolta. Paketti siis sisälsi tälläsen yllätyksen. Puisen laatikon missä oli pieniä mustia pyykkipoikia (näkyy huonosti) pyykkipojat viikonpäivillä, muistivihon ja mini niittikoneen. En kyllä saanut sitä auki että miten siihen vaihtaa niitit. No, on siellä jo valmiiksi mutta olisihan se kiva ettei olis kertakäyttö tavaraa. Eniten mua kiinnostaa puinen laatikko ja viikonpäivä pyykkipojat. Kunhan ehkä joskus saan itselleni pienen työpisteen.

Dekoron tuotteet vaikutti musta ehkä aavistuksen tylsältä, mutta innostuin täysin kun löysin magneetti- ja liitutaulu tavarat. Ihan tosi, liitutaulu-tarra? Kui helppoa voisikaan enään olla saada itsellen se liitutauluseinä tai kaapin ovi. Tuotteet sopii myös mainiosti vuokrakämppän kun ei tarvitse maalailla. Mangeetti koukulla taas saadaan koukkutilaa ilman poraamista. Miten siitä ei voisi tykätä? Hyvä on, ihastuin kyllä julisteisiinkin. Erityisesti iskin silmäni tuohon  Mangeettitauluun. Onnistuin kadottamaan työpaikan avaimet, ja muutenkin olis kiva jos sais avaimet nätisti johonkin. Kirjeet taas jää lojumaan ympäri kämppää ja unohtanu sitten maksaa laskut. Ups!  HobbyHallin sivuilla innostuin hieman tiskiharjatelineestä, ja teesiivilästä. Pakko saada ne pian kotiutettua.


Joku muu ehtiny innostua Dekoron tuotteista??


Syksyn odotusta!

Mulla ei ole mitään varsinaista syytä odottaa syksyä. Minä vain pidän siitä ja syysvaatteista. Tilasin WISH  verkkokaupasta syksyä/talvea ajatellen (kerrankin olen ajoissa) mekon, lämpimät (toivottavasti) lenginssit sekä UGG:it (ei tietenkään aitoja. Minusta on vaikea löytää kivoja UGG:eja mutta nytpä löysin joten tilaukseen lähti) Mekkoa saa myös mustana ja khakin värisenä. Itse otin viininpunaisen. Miten liekään sopii punaisiin hiuksiin?




Kävin Marian kanssa yhtenä päivänä lintsillä kun helteet tuli. No, oli aivan hirveesti porukkaa ja jonottaa sai ihan mukavan ajan. ekalla kerralla hurjakurussa en kastunut ollenkaan, ja vonkaputoukseen ei edes päästy kun meni huollon takia kiinni aikasemmin. Muuten meillä oli marian kanssa aika mässäily päivä. Jätskiä, hattaraa,hodari, makkaraperunat/kierreranskikset, ja illalla vielä katuruokaa. siipiä, ribsejä ja ranskalaisia... Koska inoissaan säntäiltiin kaverin kanssa laitteesta toiseen niin kuvien näppäily muualla kuin maailmanpyörässä jäi vähiin. Aivan kamalaa kun huomaa tulleensa "muka vanhaksi" ja kaikki se pyöriminen ottaa päästä. Onko pakko kasvaa??

Uus läppäri on hankittu ja se odottelee mua nyt Malesiassa joten kunhan saan uuden koneen niin bloggailu helpottuu.

Päässä on pyöriny remontointi ja mitä sitten kun mun nykyinen sopimus loppuu. Hain kuudetta kertaa Espooseen töihin. Niin haluaisin sen. Ainoa vaan että ei ole ennestään tuttu ohjelmisto mutta se on kuulemma helppo oppia. Sama haastattelija on ollut aina, ja joka kerta sitä jännitän. Espoossa olisi lähellä fitness24seven, joka on halpa, pääsee kaikkiin yrityksen saleihin + ryhmäliikunta kuuluu hintaan. Naisille on oma puoli, mitä minä ainakin arvostan. Espoossa olisi myös (kai) uima-halli lähellä joka kuuluu työpaikan etuuksiin.

Pomo palaa ensiviikolla lomalta ja pitää kysyä että "tuleeko se äitiyslomalainen heti vuoden vaihteessa takaisin vai olisiko mahdollisuus jatkaa" Oli vastaus mikä hyvänsä, niin isi on jo lähes varannut mulle lentoliput toiselle puolelle maapalloa. Ongelmaksi tulee jos pääsen Espooseen ja aloitan siellä  ennen vuoden vaihdetta. Liput kun hankitaan nykyisten lomien tiedossa, eli 3 viikko ennen uutta vuotta (15 pv palkallista lomaa) Jos isi kuulee että hain Espooseen, siirtäisi hän lentojen ostoa ja ehkä lomaaki. Mutta mun on ihan tosi pakko päästä vähäksi aikaa pois suomesta. Oon sen ansainnut. Oon ollu yleisesti nyt pari päivää suhteellisen hyvällä tuulella, vaikka joka päivä on hetkiä millon mieli on vähän harmaampi enkä vain jaksa. Tämän hetken joulun suunnitelma on lähteä 10.12 illalla singaporeen, ollaan siellä pari yötä isän kanssa (isä tulee vastaan) ja lennetään sieltä suoraan Melbourneen-Sydneyyn jossa ollaan yhteensä viikon (juu tiedän. aika vähän aikaa minkäs teet) ja Uudessa-Seelannissa vuokrataan auto ja sinnekkin varattu aikaa viikko. Sen jälkeen 2 viikkoa Kuala Lumpurissa lepäilemässä.


Itsekriittinen vai huono itseluottamus?




"Olet vain turhan itsekriittinen" Itsekriittisen pystyy työhakemuksessa muuttamaan hyväksi ominaisuudeksi. On itsekriittinen, joka viilaa asiat tarkasti ja huolellisesti. Minä en ole sellainen.Itse totean että mikään ei onnistu. Ei edes tämä blogi. Siksi se onkin ollut toistaseksi tauolla.

Mulla ei mikään suju, joskus tiedän heti aamusta että kaikki menee pieleen. Herään kun nään unta että jarrut ei toimi. Väsyneenä töihin koska heräsin ennen herätyskelloa. Aloitan tekemään työtehtävää joka oli aamulla ilmestynyt mun työpöydälle. Mokaten sen siten että korvasin vahingossa tonttijakokartan tyhjällä tiedostolla. Prkl. Onneksi se oli vanhassa koordinaattijärjestelmässä joten siitä oli kopio, eikä tarvinnut IT-tukea pyytää palauttamaan vanhaa. Hetken siinä panikoin ja pelkäsin kertoo tästä vahingosta (varsinkin sen jälkeen kun olin kadottanut työpaikan avaimet) ja siinä samalla tuli myös yksi ihmissuhde sotku...

Itseluottamus (kuin itsetuntokin) on vaikuttanut jopa bloggaamiseen. Aika paljonkin. Olen hermoillut ja lähestulkoon itkenyt blogin takia (se ainoa mikä pitäisi olla se minun juttu). Miten saada pidettyy blogissa se oma näkemys, mutta silti niin että se kiinnostaisi lukijoitakin. Yksi lukija kun häipyikin jo. Kuvia en osaa ottaa, eikä minulla ole kuin puhelin jolla saa hyviä kuvia vain luonnonvalossa. Asukuviakin olisi kiva ottaa. 1. ei ole kuvaajaa 2. jos usein kuvaisin niin osa vaatteista toistuisi monta kertaa. Joka kuukausi kun ei uusia vaatteita tule ostettuu kun ei ole rahaa. Enkä aina ole edes varma vaatteistani 3.en vain koe itseäni kovin kuvaukselliseksi vaikka haluaisinkin ottaa enemmän kuvia. Huono itsetunto ja luottamus on siis paljonkin vaikuttanut blogiini.

Olen myös ollut henkisesti todella väsynyt. Oikeastaan jo vuoden verran. Helpotti jossain vaiheessa mutta palasi taas. Sen lisäksi 40min  suuntaan ajo ja 8-9h työpäivä eli yhteensä tunteja saattaa tulla jopa 12h päivässä. Väsymys saattaa tulla pienestäkin ajatuksesta. Olo on joskus vaan niin loppu. En jaksa. Pohtinut masennuksen mahdollisuutta. (Mutta eihän se toki minun kohdalle voi osua. Muille kyllä mutta ei tietenkään minulle) Miten väsymyksestä ja epäonnistumisen tunteesta pääsisi eroon.