Havaintoja Australiasta!

Nyt kun olen kotoutunut malesiaan, ja ottamassa "lomaa lomasta" ja hidastamalla tahtia ja seuraavat yli 2 viikkoa lojua vain altaalla, on nyt paremmin aikaa ja resursseja bloginkin päivittämiseen. Palattiin 30.12 Kuala Lumpuriin isäni luokse Uudesta-Seelannista, ja ennenkun teksti siirtyy seelantiin, ajattelin kirjottaa omia havaintoja Australiasta ja Uudesta-Seelannista.

Tässä vaiheessa toivoisin, että asioista enemmän tietävät (esim siellä asuvat) vähän avaisi ja kertoisi omia mielipiteitä asioista.

Ystävällisyys:

On siis jotain niin omaa luokkaa että ei mitään rajaa. Pyydetään anteeksi vaikka se olen minä joka vähän vahingossa tönäsen, naapuripöydän ruokailijat lähtiessään toivotti hyvää ruokahalua, meiltä puuttui kaupan kantis kortti millä sai 40% alennusta ja eräs rouva lainasi omaa korttiaan, Kiitettiin kun annoimme pyräilijöille tietä rampissa, ja menimme itse portaita. Isäni tilasi ruuan loppu puolella oluen ja oma kokikseni oli loppu, joten tarjoilija vain toi minulle uuden kokiksen, eikä valoittanut siitä.

Sanotaan, että aasiassa on ystävällistä porukkaa, eikä siinä toki väärässä ollakkaan. Australialainen ystävällisyys nousee vaan aivan uusiin fsääreihin. Australia on varmasti yksi ystävällisimmistä maista. Ja koska on saari, ei maalla ole konflikseja, koska ketään ei kiinnosta erillään oleva saari.

Vilkun käyttö:
On täällä hieman hämmentävää…
Nämä muuten vilkuttavat oikealle (vasemman puoleinen liikenne) mikäli ei poistu ekasta liittymästä, ja lopettaa vilkun siinä kohtaa kun poistuu liittymästä. WTF? Osaako joku vähän avata tuota käyttäytymistä?

Vapaa-aika

Uidaan, ollaan rannalla, vesiurheilua, piknikkiä… Paikalliset osaavat ottaa rennosti ja nauttia elämästä. Isän kanssa mietittiin, millaiset työajat näillä mahtaa olla, kun niin paljon porukka viettää aikaa rannalla, ravintolat menevät aikasin kiinni, samoin kaupat. Millaiset työpäivät täällä on? Osaako joku kertoa?

Optus!

Ja verkot ylipäätänsäkkin ausseissa tuntui olevan niin prepaidin verkko, kuin hotellin verkotkin aivan äärettömän surkeita. Meillä oli tosiaan Optus operaattorin prepaidit...

Vesi:
Vesi juomapisteitä on ympäri kaupunkia ja ravintoloissakin vesi tuodaan pyytämättä. Voiko hanavettä juoda? Jos vesi olisi pullosta, eikai sitä automaattisesti tuotaisiin?

Turvallisuus muistutukset:

Niin ausseissa kuin seelannissakin oli tienvarsi mainoksia, missä muistutettiin turvavyön käytöstä ja väsyneenä ajamisesta.

Luonto:

Aavistuksen yllätti molemmissa maissa.  Australian vehreys idässä ja Uuden-Seelannin paikalliset kuivuudet. Mikä mahtaa olla maantieteellinen selitys?

Ravintoloiden aukioloajat:

Erityisesti Uudessa-Seelannissa jäi pari kertaa lounaat väliin joulun ja  normaalien aukiolo aikojen takia. Lounas menee kiinni klo 14, ja dinnerit ovat n: klo 17-21.

Nyt lähden uudenvuoden viettoon, tietämättä mitä tänään oikeen teen. Toivottavasti teillä on kiva uusi vuosi. Ite oon iloinen että tää vuosi on ohi. Odotanko liikaa jos toivon vihdoin seuraavan vuoden tuovan jotain uutta? Vaikka ei ehkä parisuhteen suhteen, mutta muuten.

Sydeny!

Sydneyn oopperatalo
Harbour Bridget


Wollongongista lähtiessä, koukkasimme matkan varrella Blue Mountainissa Katoomba ja Leuran kylässä. Sinne suositellaan arkipäivänä, mutta me nyt satuimme sinne lauantaiksi. Suosittuja patikointi reittejä ja huikeita maisemia (Ei kyllä voita Grand Canyonia) ja käytiin kattomassa kolmea siskosta (Kuvat vahingossa täällä!

Saavuttiin joskus päivällä Sydneyyn ja majotettuamme Adina Apartmentiin (Joka on muuten loistavalla sijainnilla, n:80e/yö, mukavat huoneet), pidettiin pieni breikki huoneessa, ja lähdettiin illalla Dinnerille rantaan. Dinnerin jälkeen oikeastaan jo palasimme hotelli huoneeseen ja nukkumaan.

Manly Beach
Aamulla käytiin rannassa aamupalla, ja lähettiin kävelee rantaa myöten kohti Oopperataloa (Ballerinat oli ohuen pohjan takia huonot valinnat kävelyyn). Kävelimme Oopperatalolle, otimme sieltä satamasta lautan Manlyyn, kävimme syömässä ja takasin tultaessa vaihdoimme ooperatalolla lautan Darling Harbour satamaan (missä siis hotellimme oli) ja loppuilta taas hotellilla. Oli tarkoitus mennä lautalla Olympia puistolla asti, ja sitten tulla hotellille mutta olin niin väsynyt että en jaksanut. Manlyssa oli paljon porukkaa rannalla uimassa, melomassa ja suppailemassa. Oli piknikkiä ja osalla oli retki tuolitkin mukana. Siellä osataan nauttia elämästä.


Darling Harbour


Seuraava päivä olikin shoppailu päivä, ja oltiin ettimässä mulle ulkotakkia. Tuulen ja veden pitävää. Mun oli tarkoituskin ostaa se täältä, kun sitä Uudessa-Seelannissa ehkä tarvitsee. Adina Apartmentista pohjoiseen (suoraan) lähtee katu, jonka varrella (pelkästään sen kadun varrella) oli useampiakin outdoor liikkeitä, joten valinnan varaa siis oli. Pitkän pohdinnan ja sovituksen ja kokeilun jälkeen päädyttiin ostaa mulle Hellenin (?) takki. Sieltä jatkettiin Queen Victoria Buildingiin ja Westfieldiin ja muistaakseni Pitt Street Mall:iin. Shoppailun jälkeen alkoi sataa, ja sade jatkui seuraavaan päivään.

Sade siis jatkui (KOKO) seuraavan päivän, mutta se oli onneksi lähtöpäivä. Valitettavasti lähtö oli illalla, joten meillä oli päivä aikaa. Kävimme sitten ajelemassa autolla Bondi Beachille, käytiin syömässä ja ajettiin lentokentälle (kenttä samalla suunnalla joten hitaasti ajoimme beachille ja kentälle päin). Lento Christchurckkiin oli myöhässä 5 (!) tuntia, ja olimme hotellissa vasta joskus klo 2-3 aikaan yöllä. Chekout taas oli klo 10. Sydneyssa hieman shoppailin ajankuluksi, mutta niistä on tulossa ihan oma postauksensa.
Sydneyn oopperatalo

Seuraava kohde onkin siis Uusi-Seelanti!
(PS. En ole ylläolevassa kuvassakaan kovin kuvauksellinen)




Kohti Sydneya!


Three Sisters, Blue Mountain

Lähettiin aikasin aamulla ajamaan rantaa pitkin Sydneyyn. Suunnitelma oli jäädä yhdeksi yöksi jonnekkin, mutta jäimmekin kahdeksi yöksi. Ekaksi yöksi jäimme Edeniin, joka ei kyllä silloin illalla tuntunut miltään paratiisilta. Juuri loppumaisillaan olevaa Happeningiä lukuunottamatta, pääkatu tuntui kuolleellta. Mutta silti kaduilla oli yllättävän paljon väkeä, ja baarissa oli porukkaa. Menimme pubiin syömään, josta juuri ja juuri ehimme saada ruuat ennen kuin keittiö meni kiinni. Törmäsimme pariin muuhun skandiin, ruotsalaiseen ja norjalaiseen, joiden kanssa isi taas jutusteli ruotsiksi. Illallisen jälkeen menimme nukkumaan. Oltiin yö WhaleFisher motellissa. Eden on ensimmäisiä valaan pyynti paikkoja, ja siellä olikin ”Killer whale museum” koska kyseiset valaat taisi syödä pienempiä valaita. 
Eden

Aamulla kun oltiin ajelemassa ja etsimässä aamupala paikkaa, nähtiin että eteenpäin mentäessä rannikolle oli kuin olikin pieni pala paratiisia, eikä pääkatu mitenkään sopinut kylän kauneudelle. Pääkadulla taisi jopa olla hylätty hotelli? Aamupala syötiin rauhassa ja kierreltiin sitten kylää. Huoneeseen palattuamme, aloimme pakkaamaan tavaroita. Sitten majapaikan pitäjä tuli käymään ja sanomaan että meillä oli 4min aikaa pakata ja chekata itsemme ulos. Kello oli vasta n:10.30. Chekout olikin kuulemma klo 10. EIhän ihmiset ole silloin vielä edes herännyt? Noh, kirjauduimme ulos, ei tarvinnut maksaa seuraavasta yöstä ja jatkoimme matkaa.

Three Sisters, Blue Mountain

Jälkkärit ja ruuat söimme sitten milloin missäkin matkan varrella. Alkupuoliskolla oli kyliä harvakseltaan, joten muista aina käydä ruuan/kahvitauon jälkeen vessassa (vaikka silloin ei olisi tarvekkaan). Tiedä milloin seuraava paikka, eikä pienimmistä kylistä löydy yleistä vessaa.

Aika moni kylä sijaitsi rannassa, ja kylät ja maisemat oli aivan huikeita. Vaikka ajoimme aikalailla putkeen, ja välillä kirjoitin blogia muistioon, kun nettiä ei ollut saatavilla, mutta aika kului aika hyvin maisemia katsellessa.




Toiseksi yöksi jäimme Wollongongiin, joka olikin jo vähän isompi kuin matkan varrella nähdyt kylät. Majapaikan nimeä en juuri nyt muista, mutta sitä piti etelä-afrikkalainen pariskunta. Motellin yhteydessä oli myös Thai ravintola, mutta päädyimme rannalle 4 tähden ravintolaan syömään. Sitäkään paikkaa en nyt muista, mutta ehkä sen onnistun vielä jostain kaivamaan. Siellä oli ruuhkaa ja saatiin juuri ja juuri itsellemme paikat. Seuraavasta aamupalasta mulla ei sitten taas ole muistikuvaa.

(En ole kovin kuvauksellinen)

Bloggaaminen muistuttaa oikeaa elämää

Välillä blogin kirjottaminen tuntuu samalta kuin mun yläasteen 7 luokka. Yläasteen ekan vuoden vietin oikeastaan yksin, ja kavereita sain vasta seuraavana vuonna.

Koin itseni oikeastaan koko yläasteen, mutta erityisesti silloin ekan vuoden oloni näkymättömäksi. Ei silloin tosin minua hirveästi haitannu. Koulussa piti käydä, sitten kotiin lenkittämään koira ja loppu ilta meneekin TV:n ääressä (huomaa että tilanne siitä oikeastaan juurikaan muuttunut. Töitä ja kotona TV ja läppäri.

Blogissa tuntuu hieman samalta. Muutama vilkaisee nopeasti sivusilmällä (välitön poistuminen 100%) ja on kuin minua ei olisi olemassakaan.  Ja tuli taas kerran hetki, jolloin tuli mietittyä blogin lopettamista. Tajusin kyllä sitten, että lukee joku blogia tai ei, en voi jättää reissua kesken.

On varsin ärsyttävää, että siinä kohtaa (aina) kun kuvittelee että nyt on mieli lähes ainakin väliaikaisesti tasapainossa, ja M:ääkin ajatellut ilman sen suurempia murtumisia. Mutta sitten jossain vaiheessa seistään liian reunalla ja oksa pettää. Noh, ei näistä taida edes lomalla päästä eroon.


"Nyt annan maani, maani, maani pyöriä.
Kun mikään ei tänään miettimällä selviä.
Annan maani, maani, maani pyöriä.
Kun mikään näköjään ei itkemällä selviä."
(Erin, Annan maani pyöriä)


Melbourne

Saavuttiin illalla Melbourneen ja löydettyämme majapaikkamme Redan apartmentiin, oli se isänikin mielestä kamalin missä on ikinä ollut. Ensiksi ihmeteltiin missä on respa. Paikan nimi sentäs näkyi selkeästi joten tiedettiin olla ainakin oikeassa paikassa. Talo näytti vanhalta kerrostalolta, ja se onkin ehkä aikoinaan ollut jonkun sortin opiskelija asuntola. Joku ystävällisesti päästi meidät lukitusta ovesta sisään (mitä jos ei olisi päästänyt?) ja sitten piti vielä soittaa respan/toimiston vieressä olevasta puhelimesta että joku tulee ”respaan”. 

Huone oli epäsiisti, edes astiat eivät olleet samanlaisia (ikeasta olisi saanut halvalla samannäköiset astiat), yleistä epäsiisteyttä (mutta netti toimi kohtuu hyvin), kodittomia kadulla ja muutenkin taisi olla levotonta aluetta. Jälkeenpäin Booky.comissa oltiin kommentoitu, että seinällä oli ollut verta 2 päivää, ennekuin veri siivottiin. Kiertäkää helvetin kaukaa kyseinen majotus. suunnitelmien muutosten takia, oltiinkin Melbournessa 3 eikä 2 yötä. Vikaksi yöksi varattiin (samaa hintaluokkaa n:80e/yö) Hotel Charsfieldista. Vanha historiallinen rakennus, mutta erittäin hyvä ja ansioitunut TripAdvisorissa. Autopaikka maksoi erikseen. Eka illallinen Melbournessa käytiin sitten syömässä rannassa.

Isä oli saanu työkaveriltaan paikallisen julkisen liikenteen lipun, jolla sitten kuljimme. Käytimme lähinnä ratikkaa (mikäköhän olikaan englanniksi kutsuttu?) Keskustan sisällä oleva alue oli ilmaista, ja ulkopuolelle sitten ei. Mutta ei se mitään. 

Pidin Melbournea ja oikeastaan koko Australiaa vähän tylsänä, ja lähdin sinne pelkästään luonnon takia. Mun oma Australia tietous perustuu tv-ohjelmiin H2O, Tanssiakatemia, kengurun loikka (muistaako joku vielä tätä?) ja tietysti sitten vielä McLeodin tyttäret. Ocean Roadin kuvia olin nähnyt, ja oli niin huikeita maisemia kuin kuvistakin voi päätellä. Melbourne yllätti sitten enemmän. En osaa tasan sanoa, mitä nähtävää siellä oli, mutta ihan yleisesti lähiöt olivat todella sympaattisia ja mukavan olosia. Hassujuttu minkä laitoin merkille oli se, että ns postilaatikon lisäksi oli vielä pyöreä kolo ”Junk Mail”lille eli mainos-/roskapostille. Osassa luki että ei mainoksia. Hassua silti että sille oli oma pyörylä. 

Melbourne vaan yleisesti onkin yllättävän kiva kaupunki, ja ostoskadun ympärillä on todella isot ostoskekukset (St.Feancis shopping mall, Melbourne Central), jotka ovat useammalla korttelilla, ja menee aina sillat teiden yli. Itse löysin uudet urheiluvaattet (190aud. n:120e) ja yllättäen uudet lähes identtiset Converset vanhojen kanssa, jotka isä osti mulle joululahjaksi. Vanhat Converset on ostettu 3/2011 New Yorkista, ja on siitä asti ollut käytössä keväästä syksyyn joka ikinen vuosi. Joten todellakin käytetyt kengät. Uudet taas on nyt sit ostettu Melbournesta (Heh). Olisin mielelläni kierrelly kauppoja yksin enemmänkin, mutta jalat oli rakkoineen sanomassa itsensä irti, eikä ollut siihen niin paljoa aikaa. Satuimme Melbourneen hassusti valmistujaisten aikaan, ja siellä pyöri porukkaa valmistujais asussa. Hassua kyllä, suurin osa näytti aasialais taustasilta. Täällä alkoi sitten ihmisillä kesä-/joululoma!

Redan Apartmentissa ei ollut aamupalaa, joten päädyimme kävelemään seuraavalle isommalle kadulle, ja päädyimme ”Hannah” nimiseen paikkaan (link) ja söin varmaan yhden maailman parhaimmista aamupaloista. Valitettavasti isi keikkautti pöytää niin pahasti, että mun appelsiinimehu kaatui lautaselle, eikä enään juurikaan tehnyt mieli syödä. Onneksi olin kuitenkin suht paljon siitä jo syönyt. 

Täällä myös aika usein ravintoloissa tulee vesi automaattisesti pöytän, ja kaupungilla muutenkin on useita vesi-pisteitä. Onko täällä yleisesti hanavesi juotavaa, vai onko suurimmassa osassa hanoja sitten vaan suodain? Myös pyöräily tuntuu olevan täällä suhtauduttu positiivisemmin kuin suomessa, vaikka en suoraan keksi että miten eroaa. Täälläkin on pyörätiet erikseen, joskus kadulla, joskus jalkakäytävän puolella. Täällä pyörätiet on pyörille, ja kävelytiet kävelijöille, kun taas helsingissa on keskustassa niin ruuhkaa, että päätyy kävelemään, tai odottamaan valoja pyörätielle. Toisaalta, voi olla että täällä totellaan merkkejä paremmin. Esimerkiksi käskemällä hiljentämään vauhtia. Suomessa taas ei edes tiedetä pyöräilyn liikennesääntöjä (en edes itse tiedä. niitä pitäisi opettaa koulussa. Joku käydä luennoimassa kerran vuodessa asiasta) ja omallakin tiellä on niin, että pyöräilijällä STOP merkki, mutta ei pysähdy. Tulevan pyörän näkee kyllä toisesta suunnasta tulevalta kaistalta, mutta ei toisesta suunnasta tuleva, koska siinä on kalliota. Kerran pysähdyin suojatielle vain siksi, koska näin että vastaantulija oli pysähtynyt. En olisi muuten itse älynny pysähtyä. Ja aina siinä kohtaa kun näkisin ylittäjän, tulee sitten siihen oman auton tolppa eteen. Mutta täällä ainakin näin turistin näkökulmassa, pyörätiet toimii. Singaporessa tunnelin ali piti kokonaan taluttaa pyörä, eikä millään muullakaan rullaavalla välineellä saanut mennä.

Melbourne oli kiva kaupunki ja harmitti jättää se, mutta oli pakko ottaa nokka kohti uusia paikkoja. 

Joulun toivotukset Seelannista!


Bongasin matkalla Uudessa-Seelannissa, Kaikourasta Christchurchiin, jo luonnon puolesta mielenkiintosen kohdan, missä oli pieni pläntti puita, ja vieressä taas ihan nurmikkoa (Uusi-Seelanti on yllättävän kuiva maa btw.)

Ja niin, tosiaan joulua vietetään nyt Uudessa-Seelannissa, vaikka muuten postausten kohdalla ollaan edelleen Australiassa. Ajan, netin ja akun vuoksu tullaan hieman jäljessä. Mutta eikö se ole ihan ymmärrettävää?

 Tänään muuten nähtiin delfiinejä ja valaita, ja huomenna tarkoitus yrittää nähdä pingviinejä. Katsotaan onnistuuko... 

Siellä aatto on vasta alkamassa, ja täällä se on jo aikalailla ohi. Joulukinkun sijaan syötiin intialaista. Joka oli muuten hyvää vaihtelua muulle mättö ruualle täällä. 

Ruuan ystävän kannattaa muuten pitää silmät auki, sillä oon kuvaillu yhden jos toisenkin ruoka-annoksen, ja erityisesti mun erityisen epäterveelliset aamupalat ansaitsevan ihan oman postauksensa.

Minä siis rupean painamaan pään tyynyyn, ja nauttikaa te piparin ja glögin tuoksuisesta joulusta (mistä tulikin mieleen että unohtuikohan jotain jääkaappiin)

Grate Ocean Road

Meillä oli lento Singaporesta Melbourneen illalla ja oltiin melbournessa aamulla. Lento kesti 7-8 tuntia eli melkein työpäivän pituinen. Olin nukkunu jo Singaporessa todella vähän (5-4h) enkä saanut myöskään koneessa nukuttua paria tuntia pidempään, joten 2-3 päivän unet oli yhden yön luokkaa. Jaksoin kutakuinkin aamupäivän. Oltiin vuokrattu auto Hertziltä ja pienen ettimisen jälkeen löydettiinkin Hertzin piste (Terminaalin tiski oli tyhjä, ja piti mennä parkkihalliin missä sitten oli 2 konttoria ja toinen vain (meidän tapauksessa se jälkimmäinen) oli auki.) Vuokrauksen jälkeen mentiin kentältä metsästämään prepaidia ja vaihdoin mummin antamat US. dollarit AU. dollareihin. noh, dollari kuin dollari. Lentokentän prepaid järjestelmä oli kaatunu ja sanottiin että keskustassa olisi. Emme kuitenkaan lähteneet melbournen keskustaan, koska meidän suuntamme olikin lähempänä Grate Ocean Roadia, jonka ajoimmekin kahdessa päivässä. Ajaessamme Melbournesta Geelongiin, näimme ison letkan harlika jengin, ja parilla näimme isot nallet kainaloissa. Tien varsille oli myös kerääntynyt ihmisä vilkuttamaan ja ottamaan kuvia jengistä. Jengi ajoi pitkälti samaa reittiä kuin mekin. Ihmeteltiin pitkään mikä juttu se oli. Yhdessä vaiheessa näimme moottoripyörän joka veti jonkun sortin vaunua takana missä oli leluja. Rupesin miettimään, liittyikö ”Toy Run” kyltit ja poliisit siihen jotenkin. Arvatenkin liittyi! Sen verran ymmärsin että hyväntekeväisyyttä Afrikkalaisille lapsille.

Tie alkaa Geelongista, ja käytiin siellä kauppakeskuksessa ja sillä oli kuin olikin kännykään tulleen operaattorin (Optus) liike ja käytiin siellä hakemassa Prepaidit. Otimme sellaiset missä on 500 mt /pv/2dollaria. Onneksi täällä kaupat aukes sunnuntaisin klo 10, niin päästiin heti auetessa liikkeeseen. Myyjä oli ihan hauskaa, vinkkas parista paikasta ja kertoi käyneensä joskus saksassa ja tanskassa.

Sitten olikin siitä suunta maisemareitille. Pysähdyttiin pariin paikkaan matkan varrella syömään, kunnes saavuimme Lorneen, jossa otimme (taas) yhdet jälkiruuat. Mustikka juustokakut. Jälkkäriä syödessä katsoimme että majapaikkamme on ihan muutaman minuutin päässä. Vuorien välissä. No oli siellä jotain. Mutta ei meidän majapaikkaa. Meille ystävällisesti (majapaikan pitäjä?) auttoi selvittämään missä meidän Butterfly Farm Bed and Brakefast oli. Noh, lyhyimmillään sinne oli 2 tunnin matka. Ja minä jo olin jo matkalla nukahdellu vähän kesken, ja paheni kun jatkettiin matkaa. Kun päätettiin mennä nopeampaa reittiä (isi oli myös väsynyt) ja 2 tunnin päästä päästiinkin oikeaan paikkaan. Oltiin klo 19 aikoihin perillä, ja käytiin heti läheisessä kylässä ravintolassa (kylän ainoa) vielä syömässä. Sekin oli sitten ranskis ja hamppari paikka. Sitä onkin nyt täällä Australiassa ja kerran singaporessa vedetty. 

Kylä on Grate Ocean Roadin viimeinen kylä, eikä sinne näytä kovin monikaan eksyvän. Sen verran pieni ja tyhjä se oli. Yllättävää, että paikka meni kiinni jo klo 20. Toisaalta jos ei ole ihmisiä niin miksi pitäisi? 

Majapaikassa taisi olla huoneet 2 tai kolmelle, ja majapaikan pitäjä asuu siellä tietenkin myös. Majapaikka on saanut tunnustutsta TripAdvisorissa. Todella idyllinen, ystävällinen, eikä paria huonetta enempää aina edes tarvitsekkaan. Aamupalallla seuraksemme tuli Singaporelainen nuori pariskunta. Aamupala oli talon ruokasalissa, missä oli myös avokeittiö, missä majatalon pitäjä teki halutessaan kananmunia ja makkaraa. Oli myös kahta muroa, 6 pientä purkkia jugurttia, hedelmiä, leipää… Aika kattava noin pieneksi majapaikaksi. Mutta se toimii. Aamupala oli aika sosiaalinen tuolla kun istuttiin saman pöydän ääreen ja isä höpötti kovasti suomesta-asutraliasta-singaporesta ja kuala lumpurista, miten maat eroaa toisistaan ja mitä samaa niissä on. 

Meille myös neuvottiin pari paikkaa nähdä eläimiä. Yks oli Princetown WildLife Park, joka on sanctuary, eli jonkun sortin pelastus keskus? Silti oli inhottava käydä ahdistelemassa kenguruita, mutta saatiin kuva kun ruokin kengurua. Emme meinanneet löytää paikkaa ja pysähdyimme katsomaan reittiä, kun auton ikkunaan koputettiin ja kysyttiin mitä etsimme. Neuvoi sitten meitä eteenpäin. Ystävällistä pysäyttää oma auto kysyäkseen voiko auttaa...

Toinen ehdotettu paikka oli Cape Otway Lighthouse (missä Matkakuume-bloggaajat myöskin kävi taannoin), missä piti varmasti nähdä koalia. Näimme toki jo matkalla yhden jolla oli pentu selässä, ja Cape Otwayn poikkitiellä näimme toisen, joka oli tälläkertaa matala puu, helposti kuvattavissa yms. Mutta sen jälkeen ei enään koaloita sitten nähtykkään. Olisiko pitänyt lähteä kävelemään kävelypolkuja, eikä maksaa melkein 20ausd, sisään majakan alueelle. Kiva paikka toki oli, ja eksyimme pieneen majaan, missä mies innoissaan kertoi australian maantiedon historiasta, aborginaaleista, lumimiehistä ja kojooteista. Kojootit seurasi ”isäntäänsä” naapuri maasta austraaliaan, ja niitä käytettiin ajokoirien tapaan houkuttelemaan saalis esiin.
(Yllä olevaan kuvaan liittyen, en tiennyt että täällä elää luonnossa papukaijoja. Yllätyin)

Seuraavaksi meidät neuvottiin eräälle Anglesean Golf kentälle (minkä ohi oltiin tietämättämme jo ajaneet), missä niin ikään Matkakuume -bloggaajat myöskin kävi. Sillä erotuksella että meillä ei ollut aikaa mennä pelaamaan kierrosta (jos olisi enemmän aikaa, olisin voinut uhrata yhden päivän kentälle nähdäkseni kenguruita kunnolla)

Anglesean jälkeen poikkesimme Ocean roadilta koska oltiin se väli jo ajettu edellisenä päivänä, ja jatkoimme sitten suorinta tietä Melbourneen. Saimme aivan järkyttävän majapaikan, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.


Ensivaikutelma Singaporesta!

Hellurei! Ja sorry että ei tullu mitään ennakko fiilis postausta. Ennen reissua oli vaan niin paljon kaikenlaista että ei ennättäny. 
Lensin siis ekaa kertaa yksin ja eihän se nyt ollut sen kummosempi kuin vanhempien seurassakaan. Singaporen passintarkastuskin lipukkeineen meni muuten hyvin, paitsi majapaikan tietojen laittaminen. Jouduin soittaa isälle että mikäs sen paikan nimi on. Muuten osasin passia tarkastellen täyttää oikeat kohdat (piti vain etsiä passista vastaava sana, ja sillä pääsi jo alkuun). Lento lähti tunnin myöhässä, mutta myötätuulen avustuksella kone oli singaporessa vain 5 minuuttia myöhässä. Äiti seuraili mun lentoa FlightRadarin kautta (löytyy myös "Travel" välilehdeltä.)

Lento oli kyllä suuri pettymys. Istumapaikkaan olin suht tyytyväinen. Takana oli vain seinä (vessat) ja olin siipien kohdalla. Tiesitekö muuten että siipien kohdalla on parhaimmat mahollisuudet selviytyä mahdollisesta turmasta? Pääsääntöisesti kun kone tippuu pyrstö tai nokka edellä. Poikkeuksiakin toki on. Pettymys oli koneen viihteen tarjonnassa. Miksi juuri missään sarjassa/leffassa ei ollut mahollisuutta valita suomenkielisä tekstejä? Pitänee kai paluumatkalle ladata tablettiin jotain.

Marina Bay Sands
Singaporesta monet ovat sanoneet, ja minullekkin ristiäisissä sanottiin että "tulet rakastumaan singaporeen"

En tiedä sanasta "rakastua" mutta ymmärrän hyvin kaupungin viehättävyyden. Se on yhdistelmä kaakkois-aasiaa, sekä länsimaalaisuutta. Molempien parhaat puolet. Aasian ruoka, lämpö ja ihmiset, sekä länsimaiden rikkaus, siisteys ja lait. Isoin ero oli nimennomaan muuhun aasiaan verrattuna se, että täällä on aivan siistiä, enkä nähnyt taksimatkalla hotelliin yhden ainokaistakaan mopoa tai skootteria, joita on muualla kaakois-aasiassa pilvin pimein ja yleisin kulkuneuvo. Liikennekkään ei ollut yhtä hasardia kuin muualla aasiassa, mutta silti osattiin joustaa. Roskaaminen taas taitaa olla kiellettyä ja siitä muistakseni taisi saada sakon. Tasan yhden roskan näin. Purkkaahan ei Singaporeen saa tuoda.

Marina Bay Sands
Käytiin Marina Bay Sandssissa syömässä ja otettiin hampparit, sekä sellaisen mansikka-kakku-mikälienee jälkkärin (tarkoitettu kahdelle jaettavaksi) Sieltä näkyi kaupungin yli ja toisella puolella merelle. Katsoin jo lentokoneessa, että on kyllä hirveesti laivoja merellä. Harmtti että laskeutuessa ei saa pitää elektronisia laitteita päällä. Olisin muuten ottanut kuvan. Mutta Singaporehan on suurinpirtein raja aasian ja lännen välillä, varmasti oleellinen laivaväylä, sekä kauppa kaupunki. En tiedä mistä länsi ja aasia oikeasti menee, mutta Australiahan on aika länsimaalainen maa.


Singapore on Monacon lisäksi ainoa maa, missä F1- kilpailut käydään kadulla eikä suljetulla radalla. Paikoin sen myös erottaa, tutuin puna-valko kuvioin tiessä. Törrmäsimme alla olevan kuvan suunnalla (jos tunnistatte? näkee Marina Bay Sandsille, vieressä kelluva futiskenttä ja vasemalla on katsomo) kookosmaito jäätelö kioskiin, ja otimme Classic jäätelön. Kookosmaito jätskiä ja pähkinöitä. Lisäksi kaupan päälle kookosvettä, mikä ei sitten ollut ihan minun makuun. Jätskit tarjottiin kivasti kookospähkinässä.

Singapore ei ainakaan tällä hetkellä ollut ihan sellainen kuin kuvittelin. Kuvittelin olevan enemmän suurkaupunkimainen pilvenpiirtäjineen. Ja onhan niitä toki, mutta ei niin paljoa kuin kuvittelin.

Singaporen jälkeen meillä oli suunta Melbournea ja Ocean Roadia kohti. Palaamme kyllä viimeiseksi Singaporen Sentosa -saarelle. Valitettavasti postaaminen on hidasta, huonojen yhteyksien takia, mutta yritän parhaani.

Reissussa ollaan!

Reissussa ollaan, mutta verkkoyhteys kyseenalaista luokkaa, joten bloggaaminen hidasta. Sen sijaan skannaa mun Snappi logo. Pyrin snappailemaan.

Itkua ja innostusta!

Nyt on töissä läksiäiset vietetty oli kyllä rankka alkuviikko. Tai toisin sanoen rankka tiistai. Työterveydenpuolesta todettiin että olen sopiva siihen hommaan (JES!). Laitoin myös kissoista ilmoituksen Facebook ryhmään, ja heti sieltä ilmotettiin että on kiinnostuneita. Kun olin työterveyden jälkeen palannut kotiin, pakannut tavarat ja kissat autoon, tuli suunnaksi Espoo ja kissojen uusi koti. Itkin jo matkalla sinne ja peksi kattoi mua niin surullisesti vieressä. Nuori pari vaikutti ihan kivoilta, venäläis taustasia (maria lohdutti sillä että venäläiset ovat kissa-ihmisiä). Paluumatkakin meni sitten itkien ja oikeastaan se koko loppu ilta. Joten eiköhän siinä vaiheessa tehny mieli laittaa viestiä M:llekkin. But no can do!
Isovanhemmillekkaan en voinu vielä heti tiistaina kertoa, ettei niiden tarvitsekkaan hoitaa kissoja kun olen reissussa. Toinen puolisko kissanhiekkalaatikosta on edelleen saunassa, ja TV-tason vierus ammottaa tyhjyyttä. Ehkä tää tästä, ja pääsen asiasta lomalla yli. Palata tyhjään asuntoon. 

Keskiviikko aamulla oli jo parempi olo. Vaikka oli outoa kun ei tarvinnu päästää kissoja vessasta eikä antaa ruokaa. Tulee ikävä blogin kirjoittamista kun ei ole kisuja vieressä bloggaamassa.

Keskiviikkona oli siis mun läksijäiset ja voi että mulla oli kyllä ihan parhaat työkaverit! Toivottavasti myös helsingissä on kivaa porukkaan. Naapuri työkaveri oli ostanu läksiäisiksi 2 sudoku-lehteä ja oli kutonu mulle aivan ihanat sydän villasukat <3 (sopivasti kun vanhat kaupan villasukat kului puhki ja jouduin heittää roskiin.
Virallinen läksiäislahja oli 2 porvoo mukia täytettynä Bumbergin suklaalla. lisäksi kuva sillalta vanhaan kaupunkiin, jonka ohi itsekkin kuljin joka aamu.  Hieman haikein mielin lähden. Mutta oli kiva kahvitunnilla kuunnella muiden menneiden mietteitä. mm. ekoista autoista ja puhelimista.


Mutta nyt taitaa olla aika ottaa katse eteenpäin. On kyllä jännä, miten asiat muuttuu näin vuoden vaihteessa niin paljon, ja kun palaan reissusta, kaikki on muuttunut. Uusi työpaikka, ei enään kissoja, panostus omaan asuntoon ja teveyteen (yritetään)...

Ajattelin ruveta sitten tekemään viikonloppuisin sellaisen oman hemmottelu hetken. Ostin Oriflamelta kosteuden pitävät sukat, joten voin rasvailla jalkoja ilman että liukastelen. Hoidan liuskottuneet kynnet kuntoon, ja lakkaan kynnet kerran viikossa. Kasvonaamion jos vielä hankkis. Oriflamella oli myös ihana käsien kuorinta purnukka, ja myös kasvoharjan tarttisin. Harmi että en älynny niitä ottaa.


Jos et vielä seuraa Snapchatissa, niin viimeistään nyt! Nimellä Sara/Sassuliiini, tai ota snappi kuva mun logosta vasemmalla. Sillä lento Singaporen kautta Austraaliaan lähtee tänään 23.55!
Pakattu on kutakuinkin, ja vielä hieman siivoamista, ja käydä vielä kaupassa ostamassa evästä, sekä jatkopaloja parvekkeen valoon. Muistuttakaa mua sitten kun palaan takaisin suimeen että näytän teille uuden parveke valaistuksen. Oon niin innoissani siitä <3 niin ja ai että sauna ja kylppärikin on nyt siistinä kissojen jälkeen. Siskon kanssa muisteltiin eiryisesti peksiä, kuinka erityinen kissa se oli, ja oli saapunut 5vko ikäisenä siskolleni, ja kultaisennoutajan ja lapinkoiran risteytys Luna opetti Peksin tavoilla, ja käytöksen perusteella ne ovatkin kuin kaksi marjaa. Luna kasvatti Peksin.

On kyllä ollut tapahtumarikas vuodenvaihde. Kissoista luopuminen, reissu tulossa, ja kun palaan reissusta, onkin het seuraavana päivänä eka päivä vakituisessa työpaikassa. Huhhuh!

Mutta nyt mä jatkan loppu pakkausta ja siivousta ja saatampa snappailla vielä tässä illan aikana. 

Voinko sanoa "Ei!" ?

Nimittäin yhdelle synttäriajatukselle. Maria nimittäin kesällä kertoi paikasta (mihin mulla taitaa ehkä olla kumponkikin?) Helsingissä sijaitsevasta KakkuGalleriasta! Sivuilta en löytänyt tietoa, mutta Maria kertoi että siellä saisi hinnalla "X" maistella kakkuja ja leivoksia. Ja noiden kuvia kun katsoo, vesi todellakin herahtaa kielelle. Mutta!
Mun on siis tarkotus päästä sokerikierteestä eroon (joka on päässy aika pahaksi).
So what i should do?

Hienoa vasta näin töiden loppusuoralla kokea järjetön ruuhka, sekä kauhistella että loppuuko bensa. Piti alentaa nopeutta että pääsen tankilla kotiin asti. Tankki näytti että 5km voi ajaa kun pääsin tankkaamaan. Huh! Niih, ja se samperin lämppäri ei taaskaan toiminut. Miten hemmetissä se oikein toimii? Aamulla autolle mentäessä oli asfaltti hieman jäässä. Onneks pääsin kuitenkin töihin asti. Sumukin oli aika kova ja kovin pitkälle siinä nähny.

Aloin ihan hirveesti nyt sitten himoitsemaan kakkua ja suklaata, ja eiköhän töissä kahvihuoneeseen ilmestynyt kakku ja karkkia.

Innostuin jostain syystä kuuntelemaan pirteempää musiikkia ja (öhh... pikkusen tanssii) ja onnistuin sitte hienosti lyömään varpaan seinään. Ootan innolla josko pääsisin Himolle tanssii. Haaveilin taas työpaikan takia sitten myös remontista ja uudesta ruokapöydästä.
Hemmetti että päässä pyörii taas remppaus ja sisustus-ideoita. Olisi muuten yksi mielipide asia mistä minä ja äiti ollaan erimieltä.

Jos TV-taso on musta, täytyykö olohuoneen kirjahyllyjenkin olla?
mitä mieltä?

Ja jotta vastaisitte puoleettomasti, en kerro kumpi on kumman mielipide.

 BTW! jos et vielä seuraa snapissa ni nyt olis sille jo korkee aika. Koitan reissussa aktivoitua ja Snappailla. Snappilogo on tuossa oikeella.

Herkkusuiden muuten kannattaa pysyä linjoilla. Meinaan leipoa läksiäis kakkuja töihin, ja laitan reseptiä tännekkin. koitan jos saisin aikaseksi tehä suklaa kakun, kaardemumma kakun sekä glögi juustokakun.

Vaikka kuinka rakastan mun kissoja, haluan päästä niistä pian eroon. Mun omat hermot ja kroppa ei niitä kestä (vaikka nyttenkin makaa kyljessä kiinni kun tätä kirjoitan.) Mutta odotan kyllä silti nyt sitten innolla niiden luopumista. Kukaan ei varmaan halua karvoja leivoksiin? Viemärit koko ajan tukossa hiekasta ja karvoista. Voin liikkua omassa kämpässäni paljon vapaammin, eikä kissojen riehuminen häiritse unia.
En saanu viikonloppuna paljoakaan pakattua (sen verran kyllä, että mulla on ongelmia miten saada kosmetiikka mahtumaan laukkuun. Joudun ottaa useamman pussukan että kaikki mahtuu) Jos shampoon ja hoitoaineen ostaisi sieltä. Otan kotoa vain pienet määrät mukaan, mikäli ehin ostaa matkapullot.)

Muuten viikonloppu meni oikeastaan aika hyvin. Olin kutakuinkin hyvällä tuulella, kävin saunassa ja katoin pari leffaa. Kävin isovanhemmilla syömässä ja näin siskonlapisia. Sulosia niinkuin aina. Kiiakin oli nätisti. Söin kyllä liikaa suklaata ja juustopalloja ja nyt tuli niistä hieman huono olo joka jatkui vielä seuraavaan päivään. Yhh...

Googlasin Ammattiliiton työttömyyskassaa, ja löysin uutisen, että vuorotteluvapaata edeltävä työssäolo aika nouse 16 vuodesta 20:een, (olisin sillon 41w) ja vuorotteluvapaan kesto puolittuu, ja on nyt 180 päivää. Eli mun elämältä meni juuri tarkoitus kun en pääsekkään vuoden mittaselle reissulle.

Älkää nyt ymmärtäkö tätä nyt väärin mutta:
Mikä vittu on mun tulevaisuus jos en saa lapsia ja nyt en pääse perkele reissaamaankaan? Ainakaan ihan siten miten toivois. Mikä hitto on mun tehtävä, ja kaikkivaltiaan suunnitelmat mulle? Minä kun lohduttauduin sillä että ei lapsia, no voin reissata, ei kissoja, no ei haittaa, voin reissata.
IHAN OIKEASTI NYT HEI!
Ja tosiaan älkää ymmärtäkö väärin, en ole itsaria tekemässä mutta mikä halvatun idea on elää?

Mutta jotta maanantaista tulisi (syöpöttelyn jälkeisestä huonosta olosta huolimatta) samaa pirteyttä mitä oli sunnuntainakin, laitetaan sunnuntain soittolista pyörimään.
Ja näin sitä pyörähtää viimenen viikko, ja toiseksi viimeinen työpäivä!
Ja muistakaa siis nyt liittyä Snappi seuraajaksi ennen reissua!




Muoks:// Ei noi kaikki kappaleet sitten ollutkaan ihan niin pirteitä, mutta osa ainakin


Millainen tulevaisuus?


Vaikka yleensä vahvasti netissä ja kavereille (en sukulaisille) olen sanonut että tuskin edes haluan lapsia, mutta huomasin, kun kastemekkoa esiteltiin papille, ja mekon tarina kerrottiin, harmitti kun en itse saa kastaa lastani suvun kastemekossa, joka on kulkenut jo 100 vuotta. Mekkoon kirjaillaan kastettavan nimi sekä syntymävuosi. Myös mun, siskon, äidin ja mummini nimet ovat siinä. Sekä tottakai myös serkkujeni nimet. Pohdittiinkin siitä kenelle mekko menee seuraavaksi. En taida ikinä saada kirjailla omaa sukupolveani mekkoon. Mutta eipä tuu ainakaan riitaa siitä, kummalle meistä se mekko lopulta jää. Onneksi mulla on aivan ihastuttava kummityttö ja sain uuden siskontytön, jonka kanssa toivottavasti vietetään kolmistaan tyttöjen iltaa. Unohtamatta myöskään Jimiä. Eiköhän hänenkin kanssa jotain kivaa keksi. Vien vaikka kaikki kolme leffaan.
Lapset kyllä piristää päivää, ja tätinä saan lasten parhaat puolet ;) Ja onhan se ihan mahtavaa kun astuu sisään ja ekana saa ison halin :)

Haaveilin aikoinaan myös, että blogikin kestäisi pitkän elämänkaaren, sekä elämän eri tilanteet. Kuten häät ja raskauden. Toivottavasti edes ne häät tulevat joskus, ja toivottavasti kirjoitan blogia vielä silloinkin.

Koska joulu ja uusivuosi menee reissussa, on reissun jälkeen enään kuukausi synttäreihini. Tälläkertaa se osuu sopivasti viikonloppuun.  

Kovasti haluisin edes jotain sillon tehä, mutta mitä ja kenen kanssa. Edelleen välillä haaveilen synttäreitä Italian porukan kanssa, mutta tuskimpa tulee onnistumaan.


Vaikka lunta ei vielä ainakaan Helsingissä ole, on kuitenkin nettiin ruvennut tulemaan laskettelu kuvia ja infoa yms. ja tekisi mieli taas aloittaa laskettelu. Tai onhan tässä jo pari talvea sitä mietitty. Messilään olisi kiva mennä laskettelemaan. Kysyinkin kerran yhdeltä Italian porukalta että onko ikinä lasketellut. Tai vastata että ei. Olisi ollut kiva mennä porukalla laskettelemaan. Ite olisin voinu ottaa hyvin alkutuntumaa lasten mäessä samalla kun muut harjoittelevat vähän. En joutuisi heti isoon rinteeseen. En ole lasketellu  moneen vuoteen (5-10 vuoteen) eli sen jälkeen kun kaaduin. Ei niin, että pelkäisin lasketella, olen vain huono siinä, enkä uskalla/osaa tarkoituksella kaatua pienemmässäkään vauhdissa. Oon varma että M olis pitäny laskettelemisesta. Sekin jäi haaveeksi. Mutta ehkä vielä jokupäivä muuten pääsen laskettelemaan jonkun kanssa, joka jaksaa odottaa että treenaan aluksi vähän lasten rinteessä.

Nähtiin P:n kanssa pikaisesti alkukesästä, ja oli puhe että tulisin syksyllä hänen luo Tampereelle. Loppukesästä/alkusysksystä rupesin puhumaan että mulla olisi lomapäiviä käyttämättä ja että voisin käyttää niitä tampereen reissuun, Lopulta se jäi lyömättä lukkoon, enkä oo sen jälkeen vaivautunu olemaan P:hen yhteydessä (vaikka yleensä pyrin pitämään kavereihin yhteyttä, mutta jos P haluaa olla yhteydessä ni olkoot. Itse tätä vähän koitin, enkä jaksa nyt panostaa tähän niin paljoa kuin yleensä). No eipä ole hänkään sen kummemmin viestiä laitellut. Ehkä koko meijän italian porukka on nyt hajonnut?

Kuuntelin Nälkäpeli sarjan musiikkia, ja mietin miksi Silhouettes kappaleen esittäjä "Of Monster and men" kuulostaa niin hemmetin tutulta. Kunnes sen tajusin.
M:n linkkaama kappale "Mountain sound"

Mutta oli viikolla jotain kivaakin

Onnistuin syömään lounaalla kiinalaisessa koko annoksen puikoilla (nyt tekisi mieli laittaa xD hymiö, mutta sopiiko hymiöt blogitekstiin)

Innostuin myös selailemaan Himon tanssitunteja, josko vihdoin olisi sopiva aika aloittaa harrastus. Huomasin että siellä on itseasiassa useampikin tunti tällähetkellä menossa, ja sopivaan aikaan että pääsisin töistä suoraan tunnille. 22vko JAMMiNG tunti maksaa 220e, eli 10/tunti. Sitten jos niitä  Smartum liikunta/kulttuuriseteleitä ottaa. Ekas voisi ottaa tutustumistunnin ja sitten katsoa mille tunnille menee. tuossa JAMMiNG tunnilla taitaa olla monia eri tyyppisiä tansseja. Harmi että yhdellä kuukausimaksutta (tms.) ei voi sitten käydä niillä tunneilla kun itse haluaa, vaan pääasiassa (ymmärtääkseni) vain tuossa mihin on ilmottautunut. Poikkeuksena luultavasti se, jos täytyy korvata käymättä olevat tunnit. Muutenkin kyllä hieman hämyi Varsinkin jos ajat ovat heti töiden jälkeen, niin voi mennä töistä suoraan. Kodin kautta jos pitää mennä niin ei jaksa sitten sitä persettä nostaa ylös.  Työpaikan kuntosali + tanssi? Not bad? Onko sittenkin mahdollista (ehkä?) saada se oma dream elämä? Tosin se mies puuttuu, ja laihtua pitäisi ja kohta pääsee rahaakin tienaamaan, ja keskustassa olis kiva asua ja....
Mutta jos olen lapseton, jää rahaa enemmän asuntoon, matkusteluun ja vaatteisiin. Eli onko haaveeni sitten nyt ihan niin utopistinen? Ehkäpä... Mutta jos nyt eka saisi laihdutettua, niin ehkä omakin olo sitten hieman paranee (kivempi shoppailla ja shoppailuhan helpottaa tuo yleensä hyvän mielen)

Ja tottakai intoilen siitä työpaikasta edelleen!
(niin ja olen samperin huono keksimään otsikoita postauksiin)

Anteeksi muuten video oksennus. Vähän innostuin kuuntelee näitä tätä kirjottaessa. 







Mikä viikko!

Maanantaina pirautin heti kaheksalta helsingin työterveyshuoltoon. Automaattiviesti vastasi että numero tallennettu ja soitetaan takaisin. Soitti tunnin päästä, ja kun sanoin että työhöntulo tarkastus niin vastasivat että "niitä otetaan klo 10-15. joudut soittamaan uudestaan" ai jaha? No uudestaan kymmeneltä sitten. Taas numero tallentuu. Lähen syömään, ja klo 12 sitten soittaa takaisin. itse en kuullut koska tajusin että mulla on yö moodi jäänyt päälle. No siinä soittelemaan takaisn, ja puolisen tuntia kuuntelin jonomusiikkia. Noh, sitten pääsin ihmisen puheille ja eka vapaa aika on 9.12 klo 9.30. Jassoo, ei kai sitten muu auta kun ottaa se, ja kerätä vielä 2h plussaa. En tosin usko, että se on viimesenä päivänä niin tarkkaan, paljonko on miinusta ja plussaa kortilla.

Maanantaina oli myös aivan tajuttoman kova tuuli, ja jouduin ajaa porvoonväylää 80km/h... Meinasi auto HIEMAN heittelehtiä. Se on mulle todella stressaavaa, kun en muutenkaan ole sillätavalla ajava ihminen, vaan annan mielelläni toisen yleensä ajaa. 

 Töissä yritän nyt saada kaikki hommat niin että mitään ei jää kesken. Tiistaina toivon että oon saanu kaikki tehtyä. loppu viimeistelyt keskiviikkona, mutta silloin ei ole enään paljoa aikaa kylläkään.

Lapset oli käyny mun luona kylässä, ja jimi leikki siivouskaapin avaimella joten sisko otti sen pois siltä. Yritin viikonloppuna avata siivouskaappia, mutta se ei auennu. Sitten katoin että avain on vääntynyt. Parit "VittuSaatanaPerkeleet"tuli mielessä lausutta (sen lisäksi että tyhjiöpussit eivät enään toimi, joten tyynyt ja peitot tursuu yli kaapin) Onneksi työkalupakki ei ollut siivouskaapissa niin onnistuin sitten vasaralla suoristamaan sitä avainta. 

Oon heräilly nyt yöllä tosi usein, ja edellisenä viikonloppuna ekana yönnä kerran, ja tokana yönnä heräsin kaksi kertaa. Se ei oo mulle millään tavalla normaalia. Tosin olen  vähintäänkin viimeset 6kk nukkunu erityisen levottomasti. 

Auton tolpan avaimenkin luulin hukanneeni. Tajuten että oli jäänyt tolppaan roikkumaan. ja löysimpä samalla myös alkuperäisen tolpan avaimen. Miksi en löytäny sitä silloin kun olisin ekan kerran tarvinnut?
Näköjään oon ollu levoton ja rauhaton taas viimeaikoina.

Värjäsin vähän hiuksia. Teki mieli nähä millaset on mun luonnollinen väri, ni laitoin sitten latvoihin pinkkiä. Todeten että en ehkä ihan pidä mun luonnollisesta väristä. Ainakaan tässä yhteydessä.

Alhaalla sitten asukuvaa ristiäisistä.  Multa ei kyllä asukuvat ihan luonnistu.