Havaintoja Australiasta!

Nyt kun olen kotoutunut malesiaan, ja ottamassa "lomaa lomasta" ja hidastamalla tahtia ja seuraavat yli 2 viikkoa lojua vain altaalla, on nyt paremmin aikaa ja resursseja bloginkin päivittämiseen. Palattiin 30.12 Kuala Lumpuriin isäni luokse Uudesta-Seelannista, ja ennenkun teksti siirtyy seelantiin, ajattelin kirjottaa omia havaintoja Australiasta ja Uudesta-Seelannista.

Tässä vaiheessa toivoisin, että asioista enemmän tietävät (esim siellä asuvat) vähän avaisi ja kertoisi omia mielipiteitä asioista.

Ystävällisyys:

On siis jotain niin omaa luokkaa että ei mitään rajaa. Pyydetään anteeksi vaikka se olen minä joka vähän vahingossa tönäsen, naapuripöydän ruokailijat lähtiessään toivotti hyvää ruokahalua, meiltä puuttui kaupan kantis kortti millä sai 40% alennusta ja eräs rouva lainasi omaa korttiaan, Kiitettiin kun annoimme pyräilijöille tietä rampissa, ja menimme itse portaita. Isäni tilasi ruuan loppu puolella oluen ja oma kokikseni oli loppu, joten tarjoilija vain toi minulle uuden kokiksen, eikä valoittanut siitä.

Sanotaan, että aasiassa on ystävällistä porukkaa, eikä siinä toki väärässä ollakkaan. Australialainen ystävällisyys nousee vaan aivan uusiin fsääreihin. Australia on varmasti yksi ystävällisimmistä maista. Ja koska on saari, ei maalla ole konflikseja, koska ketään ei kiinnosta erillään oleva saari.

Vilkun käyttö:

On täällä hieman hämmentävää…

Nämä muuten vilkuttavat oikealle (vasemman puoleinen liikenne) mikäli ei poistu ekasta liittymästä, ja lopettaa vilkun siinä kohtaa kun poistuu liittymästä. WTF? Osaako joku vähän avata tuota käyttäytymistä?

Vapaa-aika

Uidaan, ollaan rannalla, vesiurheilua, piknikkiä… Paikalliset osaavat ottaa rennosti ja nauttia elämästä. Isän kanssa mietittiin, millaiset työajat näillä mahtaa olla, kun niin paljon porukka viettää aikaa rannalla, ravintolat menevät aikasin kiinni, samoin kaupat. Millaiset työpäivät täällä on? Osaako joku kertoa?

Optus!

Ja verkot ylipäätänsäkkin ausseissa tuntui olevan niin prepaidin verkko, kuin hotellin verkotkin aivan äärettömän surkeita. Meillä oli tosiaan Optus operaattorin prepaidit...

Vesi:
Vesi juomapisteitä on ympäri kaupunkia ja ravintoloissakin vesi tuodaan pyytämättä. Voiko hanavettä juoda? Jos vesi olisi pullosta, eikai sitä automaattisesti tuotaisiin?

Turvallisuus muistutukset:

Niin ausseissa kuin seelannissakin oli tienvarsi mainoksia, missä muistutettiin turvavyön käytöstä ja väsyneenä ajamisesta.

Luonto:

Aavistuksen yllätti molemmissa maissa.  Australian vehreys idässä ja Uuden-Seelannin paikalliset kuivuudet. Mikä mahtaa olla maantieteellinen selitys?

Ravintoloiden aukioloajat:

Erityisesti Uudessa-Seelannissa jäi pari kertaa lounaat väliin joulun ja  normaalien aukiolo aikojen takia. Lounas menee kiinni klo 14, ja dinnerit ovat n: klo 17-21.

Nyt lähden uudenvuoden viettoon, tietämättä mitä tänään oikeen teen. Toivottavasti teillä on kiva uusi vuosi. Ite oon iloinen että tää vuosi on ohi. Odotanko liikaa jos toivon vihdoin seuraavan vuoden tuovan jotain uutta? Vaikka ei ehkä parisuhteen suhteen, mutta muuten.

Sydeny!

Sydneyn oopperatalo
Harbour Bridget

Wollongongista lähtiessä, koukkasimme matkan varrella Blue Mountainissa Katoomba ja Leuran kylässä. Sinne suositellaan arkipäivänä, mutta me nyt satuimme sinne lauantaiksi. Suosittuja patikointi reittejä ja huikeita maisemia (Ei kyllä voita Grand Canyonia) ja käytiin kattomassa kolmea siskosta (Kuvat vahingossa täällä!) 

Saavuttiin joskus päivällä Sydneyyn ja majotettuamme Adina Apartmentiin (Joka on muuten loistavalla sijainnilla, n:80e/yö, mukavat huoneet), pidettiin pieni breikki huoneessa, ja lähdettiin illalla Dinnerille rantaan. Dinnerin jälkeen oikeastaan jo palasimme hotelli huoneeseen ja nukkumaan.

Manly Beach

Aamulla käytiin rannassa aamupalla, ja lähettiin kävelee rantaa myöten kohti Oopperataloa (Ballerinat oli ohuen pohjan takia huonot valinnat kävelyyn). Kävelimme Oopperatalolle, otimme sieltä satamasta lautan Manlyyn, kävimme syömässä ja takasin tultaessa vaihdoimme ooperatalolla lautan Darling Harbour satamaan (missä siis hotellimme oli) ja loppuilta taas hotellilla. Oli tarkoitus mennä lautalla Olympia puistolla asti, ja sitten tulla hotellille mutta olin niin väsynyt että en jaksanut. Manlyssa oli paljon porukkaa rannalla uimassa, melomassa ja suppailemassa. Oli piknikkiä ja osalla oli retki tuolitkin mukana. Siellä osataan nauttia elämästä.

Darling Harbour

Seuraava päivä olikin shoppailu päivä, ja oltiin ettimässä mulle ulkotakkia. Tuulen ja veden pitävää. Mun oli tarkoituskin ostaa se täältä, kun sitä Uudessa-Seelannissa ehkä tarvitsee. Adina Apartmentista pohjoiseen (suoraan) lähtee katu, jonka varrella (pelkästään sen kadun varrella) oli useampiakin outdoor liikkeitä, joten valinnan varaa siis oli. Pitkän pohdinnan ja sovituksen ja kokeilun jälkeen päädyttiin ostaa mulle Hellenin (?) takki. Sieltä jatkettiin Queen Victoria Buildingiin ja Westfieldiin ja muistaakseni Pitt Street Mall:iin. Shoppailun jälkeen alkoi sataa, ja sade jatkui seuraavaan päivään.

Sade siis jatkui (KOKO) seuraavan päivän, mutta se oli onneksi lähtöpäivä. Valitettavasti lähtö oli illalla, joten meillä oli päivä aikaa. Kävimme sitten ajelemassa autolla Bondi Beachille, käytiin syömässä ja ajettiin lentokentälle (kenttä samalla suunnalla joten hitaasti ajoimme beachille ja kentälle päin). Lento Christchurckkiin oli myöhässä 5 (!) tuntia, ja olimme hotellissa vasta joskus klo 2-3 aikaan yöllä. Chekout taas oli klo 10. Sydneyssa hieman shoppailin ajankuluksi, mutta niistä on tulossa ihan oma postauksensa.

Sydneyn oopperatalo

Seuraava kohde onkin siis Uusi-Seelanti!
(PS. En ole ylläolevassa kuvassakaan kovin kuvauksellinen)

Kohti Sydneya!

Three Sisters, Blue Mountain

Lähettiin aikasin aamulla ajamaan rantaa pitkin Sydneyyn. Suunnitelma oli jäädä yhdeksi yöksi jonnekkin, mutta jäimmekin kahdeksi yöksi. Ekaksi yöksi jäimme Edeniin, joka ei kyllä silloin illalla tuntunut miltään paratiisilta. Juuri loppumaisillaan olevaa Happeningiä lukuunottamatta, pääkatu tuntui kuolleellta. Mutta silti kaduilla oli yllättävän paljon väkeä, ja baarissa oli porukkaa. Menimme pubiin syömään, josta juuri ja juuri ehimme saada ruuat ennen kuin keittiö meni kiinni. Törmäsimme pariin muuhun skandiin, ruotsalaiseen ja norjalaiseen, joiden kanssa isi taas jutusteli ruotsiksi. Illallisen jälkeen menimme nukkumaan. Oltiin yö WhaleFisher motellissa. Eden on ensimmäisiä valaan pyynti paikkoja, ja siellä olikin ”Killer whale museum” koska kyseiset valaat taisi syödä pienempiä valaita. 

Eden

Aamulla kun oltiin ajelemassa ja etsimässä aamupala paikkaa, nähtiin että eteenpäin mentäessä rannikolle oli kuin olikin pieni pala paratiisia, eikä pääkatu mitenkään sopinut kylän kauneudelle. Pääkadulla taisi jopa olla hylätty hotelli? Aamupala syötiin rauhassa ja kierreltiin sitten kylää. Huoneeseen palattuamme, aloimme pakkaamaan tavaroita. Sitten majapaikan pitäjä tuli käymään ja sanomaan että meillä oli 4min aikaa pakata ja chekata itsemme ulos. Kello oli vasta n:10.30. Chekout olikin kuulemma klo 10. EIhän ihmiset ole silloin vielä edes herännyt? Noh, kirjauduimme ulos, ei tarvinnut maksaa seuraavasta yöstä ja jatkoimme matkaa.

Three Sisters, Blue Mountain

Jälkkärit ja ruuat söimme sitten milloin missäkin matkan varrella. Alkupuoliskolla oli kyliä harvakseltaan, joten muista aina käydä ruuan/kahvitauon jälkeen vessassa (vaikka silloin ei olisi tarvekkaan). Tiedä milloin seuraava paikka, eikä pienimmistä kylistä löydy yleistä vessaa.

Aika moni kylä sijaitsi rannassa, ja kylät ja maisemat oli aivan huikeita. Vaikka ajoimme aikalailla putkeen, ja välillä kirjoitin blogia muistioon, kun nettiä ei ollut saatavilla, mutta aika kului aika hyvin maisemia katsellessa.

Toiseksi yöksi jäimme Wollongongiin, joka olikin jo vähän isompi kuin matkan varrella nähdyt kylät. Majapaikan nimeä en juuri nyt muista, mutta sitä piti etelä-afrikkalainen pariskunta. Motellin yhteydessä oli myös Thai ravintola, mutta päädyimme rannalle 4 tähden ravintolaan syömään. Sitäkään paikkaa en nyt muista, mutta ehkä sen onnistun vielä jostain kaivamaan. Siellä oli ruuhkaa ja saatiin juuri ja juuri itsellemme paikat. Seuraavasta aamupalasta mulla ei sitten taas ole muistikuvaa.

(En ole kovin kuvauksellinen)

Melbourne

Saavuttiin illalla Melbourneen ja löydettyämme majapaikkamme Redan apartmentiin, oli se isänikin mielestä kamalin missä on ikinä ollut. Ensiksi ihmeteltiin missä on respa. Paikan nimi sentäs näkyi selkeästi joten tiedettiin olla ainakin oikeassa paikassa. Talo näytti vanhalta kerrostalolta, ja se onkin ehkä aikoinaan ollut jonkun sortin opiskelija asuntola. Joku ystävällisesti päästi meidät lukitusta ovesta sisään (mitä jos ei olisi päästänyt?) ja sitten piti vielä soittaa respan/toimiston vieressä olevasta puhelimesta että joku tulee ”respaan”. 

Huone oli epäsiisti, edes astiat eivät olleet samanlaisia (ikeasta olisi saanut halvalla samannäköiset astiat), yleistä epäsiisteyttä (mutta netti toimi kohtuu hyvin), kodittomia kadulla ja muutenkin taisi olla levotonta aluetta. Jälkeenpäin Booky.comissa oltiin kommentoitu, että seinällä oli ollut verta 2 päivää, ennekuin veri siivottiin. Kiertäkää helvetin kaukaa kyseinen majotus. suunnitelmien muutosten takia, oltiinkin Melbournessa 3 eikä 2 yötä. Vikaksi yöksi varattiin (samaa hintaluokkaa n:80e/yö) Hotel Charsfieldista. Vanha historiallinen rakennus, mutta erittäin hyvä ja ansioitunut TripAdvisorissa. Autopaikka maksoi erikseen. Eka illallinen Melbournessa käytiin sitten syömässä rannassa.

Isä oli saanu työkaveriltaan paikallisen julkisen liikenteen lipun, jolla sitten kuljimme. Käytimme lähinnä ratikkaa (mikäköhän olikaan englanniksi kutsuttu?) Keskustan sisällä oleva alue oli ilmaista, ja ulkopuolelle sitten ei. Mutta ei se mitään. 

Pidin Melbournea ja oikeastaan koko Australiaa vähän tylsänä, ja lähdin sinne pelkästään luonnon takia. Mun oma Australia tietous perustuu tv-ohjelmiin H2O, Tanssiakatemia, kengurun loikka (muistaako joku vielä tätä?) ja tietysti sitten vielä McLeodin tyttäret. Ocean Roadin kuvia olin nähnyt, ja oli niin huikeita maisemia kuin kuvistakin voi päätellä. Melbourne yllätti sitten enemmän. En osaa tasan sanoa, mitä nähtävää siellä oli, mutta ihan yleisesti lähiöt olivat todella sympaattisia ja mukavan olosia. Hassujuttu minkä laitoin merkille oli se, että ns postilaatikon lisäksi oli vielä pyöreä kolo ”Junk Mail”lille eli mainos-/roskapostille. Osassa luki että ei mainoksia. Hassua silti että sille oli oma pyörylä. 

Melbourne vaan yleisesti onkin yllättävän kiva kaupunki, ja ostoskadun ympärillä on todella isot ostoskekukset (St.Feancis shopping mall, Melbourne Central), jotka ovat useammalla korttelilla, ja menee aina sillat teiden yli. Itse löysin uudet urheiluvaattet (190aud. n:120e) ja yllättäen uudet lähes identtiset Converset vanhojen kanssa, jotka isä osti mulle joululahjaksi. Vanhat Converset on ostettu 3/2011 New Yorkista, ja on siitä asti ollut käytössä keväästä syksyyn joka ikinen vuosi. Joten todellakin käytetyt kengät. Uudet taas on nyt sit ostettu Melbournesta (Heh). Olisin mielelläni kierrelly kauppoja yksin enemmänkin, mutta jalat oli rakkoineen sanomassa itsensä irti, eikä ollut siihen niin paljoa aikaa. Satuimme Melbourneen hassusti valmistujaisten aikaan, ja siellä pyöri porukkaa valmistujais asussa. Hassua kyllä, suurin osa näytti aasialais taustasilta. Täällä alkoi sitten ihmisillä kesä-/joululoma!

Redan Apartmentissa ei ollut aamupalaa, joten päädyimme kävelemään seuraavalle isommalle kadulle, ja päädyimme ”Hannah” nimiseen paikkaan (link) ja söin varmaan yhden maailman parhaimmista aamupaloista. Valitettavasti isi keikkautti pöytää niin pahasti, että mun appelsiinimehu kaatui lautaselle, eikä enään juurikaan tehnyt mieli syödä. Onneksi olin kuitenkin suht paljon siitä jo syönyt. 

Täällä myös aika usein ravintoloissa tulee vesi automaattisesti pöytän, ja kaupungilla muutenkin on useita vesi-pisteitä. Onko täällä yleisesti hanavesi juotavaa, vai onko suurimmassa osassa hanoja sitten vaan suodain? Myös pyöräily tuntuu olevan täällä suhtauduttu positiivisemmin kuin suomessa, vaikka en suoraan keksi että miten eroaa. Täälläkin on pyörätiet erikseen, joskus kadulla, joskus jalkakäytävän puolella. Täällä pyörätiet on pyörille, ja kävelytiet kävelijöille, kun taas helsingissa on keskustassa niin ruuhkaa, että päätyy kävelemään, tai odottamaan valoja pyörätielle. Toisaalta, voi olla että täällä totellaan merkkejä paremmin. Esimerkiksi käskemällä hiljentämään vauhtia. Suomessa taas ei edes tiedetä pyöräilyn liikennesääntöjä (en edes itse tiedä. niitä pitäisi opettaa koulussa. Joku käydä luennoimassa kerran vuodessa asiasta) ja omallakin tiellä on niin, että pyöräilijällä STOP merkki, mutta ei pysähdy. Tulevan pyörän näkee kyllä toisesta suunnasta tulevalta kaistalta, mutta ei toisesta suunnasta tuleva, koska siinä on kalliota. Kerran pysähdyin suojatielle vain siksi, koska näin että vastaantulija oli pysähtynyt. En olisi muuten itse älynny pysähtyä. Ja aina siinä kohtaa kun näkisin ylittäjän, tulee sitten siihen oman auton tolppa eteen. Mutta täällä ainakin näin turistin näkökulmassa, pyörätiet toimii. Singaporessa tunnelin ali piti kokonaan taluttaa pyörä, eikä millään muullakaan rullaavalla välineellä saanut mennä.

Melbourne oli kiva kaupunki ja harmitti jättää se, mutta oli pakko ottaa nokka kohti uusia paikkoja. 

Grate Ocean Road

Meillä oli lento Singaporesta Melbourneen illalla ja oltiin melbournessa aamulla. Lento kesti 7-8 tuntia eli melkein työpäivän pituinen. Olin nukkunu jo Singaporessa todella vähän (5-4h) enkä saanut myöskään koneessa nukuttua paria tuntia pidempään, joten 2-3 päivän unet oli yhden yön luokkaa. Jaksoin kutakuinkin aamupäivän. Oltiin vuokrattu auto Hertziltä ja pienen ettimisen jälkeen löydettiinkin Hertzin piste (Terminaalin tiski oli tyhjä, ja piti mennä parkkihalliin missä sitten oli 2 konttoria ja toinen vain (meidän tapauksessa se jälkimmäinen) oli auki.) Vuokrauksen jälkeen mentiin kentältä metsästämään prepaidia ja vaihdoin mummin antamat US. dollarit AU. dollareihin. noh, dollari kuin dollari. Lentokentän prepaid järjestelmä oli kaatunu ja sanottiin että keskustassa olisi. Emme kuitenkaan lähteneet melbournen keskustaan, koska meidän suuntamme olikin lähempänä Grate Ocean Roadia, jonka ajoimmekin kahdessa päivässä. Ajaessamme Melbournesta Geelongiin, näimme ison letkan harlika jengin, ja parilla näimme isot nallet kainaloissa. Tien varsille oli myös kerääntynyt ihmisä vilkuttamaan ja ottamaan kuvia jengistä. Jengi ajoi pitkälti samaa reittiä kuin mekin. Ihmeteltiin pitkään mikä juttu se oli. Yhdessä vaiheessa näimme moottoripyörän joka veti jonkun sortin vaunua takana missä oli leluja. Rupesin miettimään, liittyikö ”Toy Run” kyltit ja poliisit siihen jotenkin. Arvatenkin liittyi! Sen verran ymmärsin että hyväntekeväisyyttä Afrikkalaisille lapsille.

Tie alkaa Geelongista, ja käytiin siellä kauppakeskuksessa ja sillä oli kuin olikin kännykään tulleen operaattorin (Optus) liike ja käytiin siellä hakemassa Prepaidit. Otimme sellaiset missä on 500 mt /pv/2dollaria. Onneksi täällä kaupat aukes sunnuntaisin klo 10, niin päästiin heti auetessa liikkeeseen. Myyjä oli ihan hauskaa, vinkkas parista paikasta ja kertoi käyneensä joskus saksassa ja tanskassa.

Sitten olikin siitä suunta maisemareitille. Pysähdyttiin pariin paikkaan matkan varrella syömään, kunnes saavuimme Lorneen, jossa otimme (taas) yhdet jälkiruuat. Mustikka juustokakut. Jälkkäriä syödessä katsoimme että majapaikkamme on ihan muutaman minuutin päässä. Vuorien välissä. No oli siellä jotain. Mutta ei meidän majapaikkaa. Meille ystävällisesti (majapaikan pitäjä?) auttoi selvittämään missä meidän Butterfly Farm Bed and Brakefast oli. Noh, lyhyimmillään sinne oli 2 tunnin matka. Ja minä jo olin jo matkalla nukahdellu vähän kesken, ja paheni kun jatkettiin matkaa. Kun päätettiin mennä nopeampaa reittiä (isi oli myös väsynyt) ja 2 tunnin päästä päästiinkin oikeaan paikkaan. Oltiin klo 19 aikoihin perillä, ja käytiin heti läheisessä kylässä ravintolassa (kylän ainoa) vielä syömässä. Sekin oli sitten ranskis ja hamppari paikka. Sitä onkin nyt täällä Australiassa ja kerran singaporessa vedetty. 

Kylä on Grate Ocean Roadin viimeinen kylä, eikä sinne näytä kovin monikaan eksyvän. Sen verran pieni ja tyhjä se oli. Yllättävää, että paikka meni kiinni jo klo 20. Toisaalta jos ei ole ihmisiä niin miksi pitäisi? 

Majapaikassa taisi olla huoneet 2 tai kolmelle, ja majapaikan pitäjä asuu siellä tietenkin myös. Majapaikka on saanut tunnustutsta TripAdvisorissa. Todella idyllinen, ystävällinen, eikä paria huonetta enempää aina edes tarvitsekkaan. Aamupalallla seuraksemme tuli Singaporelainen nuori pariskunta. Aamupala oli talon ruokasalissa, missä oli myös avokeittiö, missä majatalon pitäjä teki halutessaan kananmunia ja makkaraa. Oli myös kahta muroa, 6 pientä purkkia jugurttia, hedelmiä, leipää… Aika kattava noin pieneksi majapaikaksi. Mutta se toimii. Aamupala oli aika sosiaalinen tuolla kun istuttiin saman pöydän ääreen ja isä höpötti kovasti suomesta-asutraliasta-singaporesta ja kuala lumpurista, miten maat eroaa toisistaan ja mitä samaa niissä on. 

Meille myös neuvottiin pari paikkaa nähdä eläimiä. Yks oli Princetown WildLife Park, joka on sanctuary, eli jonkun sortin pelastus keskus? Silti oli inhottava käydä ahdistelemassa kenguruita, mutta saatiin kuva kun ruokin kengurua. Emme meinanneet löytää paikkaa ja pysähdyimme katsomaan reittiä, kun auton ikkunaan koputettiin ja kysyttiin mitä etsimme. Neuvoi sitten meitä eteenpäin. Ystävällistä pysäyttää oma auto kysyäkseen voiko auttaa...

Toinen ehdotettu paikka oli Cape Otway Lighthouse (missä Matkakuume-bloggaajat myöskin kävi taannoin), missä piti varmasti nähdä koalia. Näimme toki jo matkalla yhden jolla oli pentu selässä, ja Cape Otwayn poikkitiellä näimme toisen, joka oli tälläkertaa matala puu, helposti kuvattavissa yms. Mutta sen jälkeen ei enään koaloita sitten nähtykkään. Olisiko pitänyt lähteä kävelemään kävelypolkuja, eikä maksaa melkein 20ausd, sisään majakan alueelle. Kiva paikka toki oli, ja eksyimme pieneen majaan, missä mies innoissaan kertoi australian maantiedon historiasta, aborginaaleista, lumimiehistä ja kojooteista. Kojootit seurasi ”isäntäänsä” naapuri maasta austraaliaan, ja niitä käytettiin ajokoirien tapaan houkuttelemaan saalis esiin.
(Yllä olevaan kuvaan liittyen, en tiennyt että täällä elää luonnossa papukaijoja. Yllätyin)

Seuraavaksi meidät neuvottiin eräälle Anglesean Golf kentälle (minkä ohi oltiin tietämättämme jo ajaneet), missä niin ikään Matkakuume -bloggaajat myöskin kävi. Sillä erotuksella että meillä ei ollut aikaa mennä pelaamaan kierrosta (jos olisi enemmän aikaa, olisin voinut uhrata yhden päivän kentälle nähdäkseni kenguruita kunnolla)

Anglesean jälkeen poikkesimme Ocean roadilta koska oltiin se väli jo ajettu edellisenä päivänä, ja jatkoimme sitten suorinta tietä Melbourneen. Saimme aivan järkyttävän majapaikan, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.