Helsingin syksy yläilmoista!




Päästiin Samin kanssa pari viikonloppua takaperin vihdoin käymään Pasilan linkkitornissa. Viimeksi pääsin käymään siellä joskus ala-asteella, kun isäni kaveri perheineen oli käymässä helsingissä.  Silloin isäni työskenteli vielä Ylellä, mutta siirtynyt sittemin Digitalle. Digita on vuokralla Ylen tiloissa mitä kautta pääsee torniin joten siksi sinne edelleen päästiin, vaikka ei ihan niin helposti kuin aikasemmin. Olisi ollut kiva päästä näkemään Ylen tiloja enemmänkin (siskoni on päässyt uutisten lukijan paikalle ja lavaste varastossa käymään. Itse en koskaan kerennyt pääsemään) mutta ei ole enään oikeuksia muualle tiloihin. 


 Ylös pääsee ihan hissillä mutta 3 viimestä väliä pitää mennä portaita pitkin ja 2 viimeset portaat on todella jyrkkiä, joten pidin kaiteesta kaksin käsin kiinni siltä varalta että jalka lipsahtaa, niin en putoa rappusista. Pasilan linkkitorni on helsingin korkein rakennus ja on antenneineen yli 160 metriä merenpinnasta. Taso millä me oltiin oli 112,4 metrin kohdalla. Kirkkaalla säällä pitäisi näkyä tallinnaan asti, mutta ehkä mulla on huono näkö tai jotain, kun en ole sitä koskaan nähnyt. 



 Mietin ennen ylös menoa että nyt on syksy ja pilvetkin liikkui aika reippaasti että ylhäällä on pakko olla kylmä, mutta olikin yllättävän lämmin. Sen lisäksi syksy oli kauneimmillaan joten parempaa ajankohtaa ei olisi voinu käynnille toivoa. 

Syksy on ehdottomasti lemppari vuodenaika ruskaineen ja sateineen, joten oli ihana nähdä syksyn värit korkeudesta. Mutta rakastan myös sadepäiviä varsinkin jos sillon voi olla kotona sohvalla kaakao muki sylissä ja lukea kirjaa tai sitten vaikka jossain tunnelmallisessa baarissa viinillä. Esimerkiksi Hiltonilla on mielestäni mukava lämmin tunnelma. Syksyn sateissa ihanaa on myös se, kuinka se puhdistaa ilman kuivan kesän jälkeen.


Tykkäätkö sä syksystä? Mikä on sun lemppari vuodenaika?

Top 3 insta storieta!


Oon löytänyt 3 instagrammaajaa, joilla on hauskat storiesit ja tuntui että mun on pakko jakaa ne teidän kanssa. kahden instaajan tarinoista voisi hyvinkin saada viihdyttävän tube kanavan tai vaikka kokonaisen leffan. Nämä myös postaa ihan kivaan tahtia. 


Linda on personal traineriksi opiskeleva kampaaja joka tällähetkellä remontoi uutta kauneushoitolaansa. Lindan storiessa näkyy niin treenausta, remontti hommia kuin hauskoja arjen, remontin ja treenin avautumisia huumorilla ja pilke silmäkulmassa.



The Neighboursin taka on naapurit Emma ja Emilia jotka on pakanneet pirteen värisen asuntovaununsa, 2 koiraa ja lähtenyt 3 kuukaudeksi pyörimään ympäri eurooppaa. Sattumuksilta ja tilanteilta ei vältytä ja niiden kahden toilailujen, nolojen tilanteiden ja  hienojen maisemien kera on erittäin viihdyttävää katsottavaa. Euroopan roadtripin storiesit näyttäisi kaikki löytyvän insta tilin kohokohdista, tai suoraan täältä!



Virven insta tili on vähän ongelmallinen, kun iso osa siitä on kosmetiikkaa ja insta kuvat kaikki on kosmetiikkaan liittyvää. Se miksi Virven nostan tähän kuitenkin listalle on hänen jutut ruotsalaisista ja ruotsalaisuudesta. Miten omissa oloissa viihtyvä pärjää sosiaalisten ruotsalaisten seassa. Hauskaa kuittailua  ruotsista, ruotsalaisista ja  ruotsin kielestä.


 Mulla on myös ehkä ajatuksena nostaa muutama suosikki/hauskimmat/persoonallisimmat lukemani blogit, mikäli sellainen ehkä kiinnostais.

Onko teillä heittää nimiä joiden storiet ovat hauskoja ja huumorilla varustettu? Ilmianna oma suosikki Storyttaja! (ei taida muuten olla edes oikea sana...)



Orinoron rotko ja korkeakoski


Käytiin meidän Tahkon lomalla kahdella ihan pienellä ulkoilu reissuilla. Orinoron rotkolla sekä Korkeakoskella. Molemmissa pitäisi käydä uudestaan koska kävimme vain pintaraapasemassa niitä koska ei oltu varauduttu pitkiin kävelyihin ja polveni reistailee edelleen ja sitä alkaa pitkät kävelyt särkemään. Niin myös näidenkin jälkeen.

Orinoron rotko!



Me jätettiin auto hanhiahontien parkkipaikalle ja lähdettiin siitä kävelemään rotkolle ja takasin. Emme siis kiertäneen reittiä kokonaan, mutta ehkä seuraavalla kerralla tajuaisi ottaa eväät ja vesipullon mukaan. Koko reitti on 7km pitunen, mutta rotkolle parkkipaikalta oli matkaa noin kilsa.


Ellen nyt ihan väärin muista, niin ensin oli suht jyrkkä alamäki, mutta kun pääsi pohjalle, pääsi helposti kulkemaan pitkospuita ja portaita pitkin rotkolle asti. Rotkossa oli penkki syvennys jossa vähän aikaan istuttiin ja tuijoteltiin ja sitten palattiinkin takaisin autolle. Takasin tullessa huomattiin kyltti että siellä olisi ollut nuotio paikka jos makkarat olisi ollu mukana.


En tiedä mitä mieltä itse oon paikasta, oli ihan kiva käydä mutta ei nyt mitään astmakohtausta aiheuttanut. Mutta sai sieltä ihan kauniita kuvia.
Orinoron rotko löytyy myös Retkipaikan sivuilta ja sovelluksesta.
VisitLeppävirta osaa kertoa että rotko on 20m syvä ja 200m pitkä.




Korkeakoski!

Toisena päivänä käytiin sitten Korkeakoskella. Emme taaskaan ottaneet kaikkea irti mitä olis ollu mahdollista, sillä ei menty alas katsomaan putousta vaan jäätiin vaan ylös.  Kaipa sitä seuraavalla kerralla voisi alas asti lähteä. Ollut myös niin kuivaa, että tiedä sitte miltä se olisi alhaalta näyttäny. Parkkipaikan vieressä on kahvila joka oli silloin vissiin kiinni ja heti kahvilan takana oli grillipaikka ja sen jälkeen muutamia reittejä eri suuntiin.  (ja tässä kohtaa en saanut enään tekstiä keskitettyä)



Suomen vesiputoukset.fi osaa kertoa että vesiputous on 36m korkea. Alueella oli nuotio paikka ja WC.  Puita notskiin en ihan heti nähnyt ja notskin ritilä oli puhki. Penkit ja pöytä oli kivasti katoksen. WC:n saatoin ehkä nähdä (puucee?) ja alueella olisi vissiin kiertänyt päälle 3 kilsan luontopolku. Koskessa sijaitsi 1700-luvulta lähtien vesimylly, jonka yksi kivistä näkyykin paria kuvaa ylemmässä. Tänne olisi vissiin ihan hyvä tulla keväällä ja jos tosiaans seuraavalla kerralla kiertäisi aluetta hieman enemmän. Myös korkeakoski löytyy Retkipaikasta!

Ootteko käyny jommassa kummassa? Mitä piditte? Olisiko pitänyt kiertää aluetta laajemminkin?