Joku aika sitten kaverini valitti kuinka miehet ovat sitoutumiskammoisia. Oma mielipiteeni on lähinnä se että pelkää olla sinkku. Tosin eikähön aika moni ole pelännyt joskus jäävän yksin? Nannyssä Sheffield ei uskaltanut kertoa tunteista/rakastua, koska pelkäsi että mahdollinen ero pilaisi sen, mikä Franilla ja Maxilla jo on.
Olenko minäkin sitoutumiskammoinen?? Omalla kohdallani saattoi hyvinkin olla sama, kuin Maxilla ja Franilla. Miksi turhaan pilata hyvää ystävyyttä, varsinkin kun on yhteisiä kavereita? Jos kaikki olisi mennytkin pieleen ja meijän pieni kaveripporukka olisi hajonnut?
Itse olen todella huono kuvittelemaan itseäni kenenkään kanssa, toisaalta ihastuksen läsnäollessa en silloinkaan kyllä mitään ajatellut. Oli vain se tunne. Ja kuinka hyväksi oloni tunsin hänen läsnäollessa? Löydänkö sellaista vielä jostain? Tarviiko alusta asti käyttää sanaa "seurustella"? Eikö voisi vain viettää aikaa yhdessä, koska se saa olon hyväksi? Ihstuksen kohalla olen aika vahvasti takonu ittelleni päähän että "parempi näin. En sitten ainakaan pilaa kaveruutta", mutta periaatteessahan tuo lause tulisi eteen kaikkien muidenki kohalla. Halu mennä pidemmälle, mutta sitä vältellen ettei vaan pilaa sitä mitä nyt jo on. Onko mut alusta asti tuhoon tuomittu?
Mutta kaikesta huolimatta oon ollu pari viikkoa selkeesti pirteämpi kuin pitkästä aikaa, ja se on ihanaa.
Viikonloppu olis taas kaukana rentoutumisesta. To-Pe yön kissat piti valveilla ja olin perjantain aivan koomassa. Olin menny torstaina lupaamaan että pidetään perjantaina musikaali ilta. Perjantaina sitten kadutti. Katottiinkin vain yksi musikaali (Mamma Mia!) ja päälle Nannya. Jatkoimme Nannya vielä seuraavana aamuna. Olin sopinu lauantaille leffan (Labyrintti. Oli leffa muuten täynnä söpöjä näyttelijöitä :P) katan kans klo 4 aikoihin, ja toinen kaveri lähti mun luota samalla ovenavauksella joten en saanut oikeen hengähdettyä kuin vasta sunnuntaina. Ja sitten viikonloppu olikin sujahtanu ohi. Ens viikonloppu paloheinään koiran hoitajaks. Pitäskö se autoki käyttää johonki hyödyks??
Onko täällä ketään jotka kokee itsensä sitoutumiskammoiseksi? Tai onko asiaan jostain toisesta näkökulmasta? Olis kiva kuulla teijän omia kokemuksia/mielipiteitä.
monet miehet eivät ole sitoutumis pelkoisia monet haluavat vain varmistua/ olla varmoja ennenkuin kertovat tunteistaan että eivät tule heti jätetyksi kun nainen näkee/löytääkin jonkun yhtä tai enemmän mielenkiintoisen henkilön. toiset eivät vain halua sitoutua kehenkään, se ei vain ole kaikilla luonteissa tai mukavuus alueella. voin kuvitella miltä sinusta tuntuu kun olet hänen seurassa, tiedän tunteen kun saa olla jonkun kenestä piittaa seurassa.
VastaaPoista