Reissussa ollaan!

Reissussa ollaan, mutta verkkoyhteys kyseenalaista luokkaa, joten bloggaaminen hidasta. Sen sijaan skannaa mun Snappi logo. Pyrin snappailemaan.

Itkua ja innostusta!

Nyt on töissä läksiäiset vietetty oli kyllä rankka alkuviikko. Tai toisin sanoen rankka tiistai. Työterveydenpuolesta todettiin että olen sopiva siihen hommaan (JES!). Laitoin myös kissoista ilmoituksen Facebook ryhmään, ja heti sieltä ilmotettiin että on kiinnostuneita. Kun olin työterveyden jälkeen palannut kotiin, pakannut tavarat ja kissat autoon, tuli suunnaksi Espoo ja kissojen uusi koti. Itkin jo matkalla sinne ja peksi kattoi mua niin surullisesti vieressä. Nuori pari vaikutti ihan kivoilta, venäläis taustasia (maria lohdutti sillä että venäläiset ovat kissa-ihmisiä). Paluumatkakin meni sitten itkien ja oikeastaan se koko loppu ilta. Joten eiköhän siinä vaiheessa tehny mieli laittaa viestiä M:llekkin. But no can do!

Isovanhemmillekkaan en voinu vielä heti tiistaina kertoa, ettei niiden tarvitsekkaan hoitaa kissoja kun olen reissussa. Toinen puolisko kissanhiekkalaatikosta on edelleen saunassa, ja TV-tason vierus ammottaa tyhjyyttä. Ehkä tää tästä, ja pääsen asiasta lomalla yli. Palata tyhjään asuntoon. 

Keskiviikko aamulla oli jo parempi olo. Vaikka oli outoa kun ei tarvinnu päästää kissoja vessasta eikä antaa ruokaa. Tulee ikävä blogin kirjoittamista kun ei ole kisuja vieressä bloggaamassa.

Keskiviikkona oli siis mun läksijäiset ja voi että mulla oli kyllä ihan parhaat työkaverit! Toivottavasti myös helsingissä on kivaa porukkaan. Naapuri työkaveri oli ostanu läksiäisiksi 2 sudoku-lehteä ja oli kutonu mulle aivan ihanat sydän villasukat <3 (sopivasti kun vanhat kaupan villasukat kului puhki ja jouduin heittää roskiin.
Virallinen läksiäislahja oli 2 porvoo mukia täytettynä Bumbergin suklaalla. lisäksi kuva sillalta vanhaan kaupunkiin, jonka ohi itsekkin kuljin joka aamu.  Hieman haikein mielin lähden. Mutta oli kiva kahvitunnilla kuunnella muiden menneiden mietteitä. mm. ekoista autoista ja puhelimista.

Mutta nyt taitaa olla aika ottaa katse eteenpäin. On kyllä jännä, miten asiat muuttuu näin vuoden vaihteessa niin paljon, ja kun palaan reissusta, kaikki on muuttunut. Uusi työpaikka, ei enään kissoja, panostus omaan asuntoon ja teveyteen (yritetään)...

Ajattelin ruveta sitten tekemään viikonloppuisin sellaisen oman hemmottelu hetken. Ostin Oriflamelta kosteuden pitävät sukat, joten voin rasvailla jalkoja ilman että liukastelen. Hoidan liuskottuneet kynnet kuntoon, ja lakkaan kynnet kerran viikossa. Kasvonaamion jos vielä hankkis. Oriflamella oli myös ihana käsien kuorinta purnukka, ja myös kasvoharjan tarttisin. Harmi että en älynny niitä ottaa.

Jos et vielä seuraa Snapchatissa, niin viimeistään nyt! Nimellä Sara/Sassuliiini, tai ota snappi kuva mun logosta vasemmalla. Sillä lento Singaporen kautta Austraaliaan lähtee tänään 23.55!
Pakattu on kutakuinkin, ja vielä hieman siivoamista, ja käydä vielä kaupassa ostamassa evästä, sekä jatkopaloja parvekkeen valoon. Muistuttakaa mua sitten kun palaan takaisin suimeen että näytän teille uuden parveke valaistuksen. Oon niin innoissani siitä <3 niin ja ai että sauna ja kylppärikin on nyt siistinä kissojen jälkeen. Siskon kanssa muisteltiin eiryisesti peksiä, kuinka erityinen kissa se oli, ja oli saapunut 5vko ikäisenä siskolleni, ja kultaisennoutajan ja lapinkoiran risteytys Luna opetti Peksin tavoilla, ja käytöksen perusteella ne ovatkin kuin kaksi marjaa. Luna kasvatti Peksin.

On kyllä ollut tapahtumarikas vuodenvaihde. Kissoista luopuminen, reissu tulossa, ja kun palaan reissusta, onkin het seuraavana päivänä eka päivä vakituisessa työpaikassa. Huhhuh!

Mutta nyt mä jatkan loppu pakkausta ja siivousta ja saatampa snappailla vielä tässä illan aikana. 

Voinko sanoa "Ei!" ?

Nimittäin yhdelle synttäriajatukselle. Maria nimittäin kesällä kertoi paikasta (mihin mulla taitaa ehkä olla kumponkikin?) Helsingissä sijaitsevasta KakkuGalleriasta! Sivuilta en löytänyt tietoa, mutta Maria kertoi että siellä saisi hinnalla "X" maistella kakkuja ja leivoksia. Ja noiden kuvia kun katsoo, vesi todellakin herahtaa kielelle. Mutta!

Mun on siis tarkotus päästä sokerikierteestä eroon (joka on päässy aika pahaksi).

So what i should do?

Hienoa vasta näin töiden loppusuoralla kokea järjetön ruuhka, sekä kauhistella että loppuuko bensa. Piti alentaa nopeutta että pääsen tankilla kotiin asti. Tankki näytti että 5km voi ajaa kun pääsin tankkaamaan. Huh! Niih, ja se samperin lämppäri ei taaskaan toiminut. Miten hemmetissä se oikein toimii? Aamulla autolle mentäessä oli asfaltti hieman jäässä. Onneks pääsin kuitenkin töihin asti. Sumukin oli aika kova ja kovin pitkälle siinä nähny.

Aloin ihan hirveesti nyt sitten himoitsemaan kakkua ja suklaata, ja eiköhän töissä kahvihuoneeseen ilmestynyt kakku ja karkkia.

Innostuin jostain syystä kuuntelemaan pirteempää musiikkia ja (öhh... pikkusen tanssii) ja onnistuin sitte hienosti lyömään varpaan seinään. Ootan innolla josko pääsisin Himolle tanssii. Haaveilin taas työpaikan takia sitten myös remontista ja uudesta ruokapöydästä.
Hemmetti että päässä pyörii taas remppaus ja sisustus-ideoita. Olisi muuten yksi mielipide asia mistä minä ja äiti ollaan erimieltä.

Jos TV-taso on musta, täytyykö olohuoneen kirjahyllyjenkin olla?
mitä mieltä?

Ja jotta vastaisitte puoleettomasti, en kerro kumpi on kumman mielipide.

 BTW! jos et vielä seuraa snapissa ni nyt olis sille jo korkee aika. Koitan reissussa aktivoitua ja Snappailla. Snappilogo on tuossa oikeella.

Herkkusuiden muuten kannattaa pysyä linjoilla. Meinaan leipoa läksiäis kakkuja töihin, ja laitan reseptiä tännekkin. koitan jos saisin aikaseksi tehä suklaa kakun, kaardemumma kakun sekä glögi juustokakun.

Vaikka kuinka rakastan mun kissoja, haluan päästä niistä pian eroon. Mun omat hermot ja kroppa ei niitä kestä (vaikka nyttenkin makaa kyljessä kiinni kun tätä kirjoitan.) Mutta odotan kyllä silti nyt sitten innolla niiden luopumista. Kukaan ei varmaan halua karvoja leivoksiin? Viemärit koko ajan tukossa hiekasta ja karvoista. Voin liikkua omassa kämpässäni paljon vapaammin, eikä kissojen riehuminen häiritse unia.
En saanu viikonloppuna paljoakaan pakattua (sen verran kyllä, että mulla on ongelmia miten saada kosmetiikka mahtumaan laukkuun. Joudun ottaa useamman pussukan että kaikki mahtuu) Jos shampoon ja hoitoaineen ostaisi sieltä. Otan kotoa vain pienet määrät mukaan, mikäli ehin ostaa matkapullot.)

Muuten viikonloppu meni oikeastaan aika hyvin. Olin kutakuinkin hyvällä tuulella, kävin saunassa ja katoin pari leffaa. Kävin isovanhemmilla syömässä ja näin siskonlapisia. Sulosia niinkuin aina. Kiiakin oli nätisti. Söin kyllä liikaa suklaata ja juustopalloja ja nyt tuli niistä hieman huono olo joka jatkui vielä seuraavaan päivään. Yhh...

Googlasin Ammattiliiton työttömyyskassaa, ja löysin uutisen, että vuorotteluvapaata edeltävä työssäolo aika nouse 16 vuodesta 20:een, (olisin sillon 41w) ja vuorotteluvapaan kesto puolittuu, ja on nyt 180 päivää. Eli mun elämältä meni juuri tarkoitus kun en pääsekkään vuoden mittaselle reissulle.

Älkää nyt ymmärtäkö tätä nyt väärin mutta:
Mikä vittu on mun tulevaisuus jos en saa lapsia ja nyt en pääse perkele reissaamaankaan? Ainakaan ihan siten miten toivois. Mikä hitto on mun tehtävä, ja kaikkivaltiaan suunnitelmat mulle? Minä kun lohduttauduin sillä että ei lapsia, no voin reissata, ei kissoja, no ei haittaa, voin reissata.
IHAN OIKEASTI NYT HEI!
Ja tosiaan älkää ymmärtäkö väärin, en ole itsaria tekemässä mutta mikä halvatun idea on elää?

Mutta jotta maanantaista tulisi (syöpöttelyn jälkeisestä huonosta olosta huolimatta) samaa pirteyttä mitä oli sunnuntainakin, laitetaan sunnuntain soittolista pyörimään.
Ja näin sitä pyörähtää viimenen viikko, ja toiseksi viimeinen työpäivä!
Ja muistakaa siis nyt liittyä Snappi seuraajaksi ennen reissua!




Muoks:// Ei noi kaikki kappaleet sitten ollutkaan ihan niin pirteitä, mutta osa ainakin

Millainen tulevaisuus?

Vaikka yleensä vahvasti netissä ja kavereille (en sukulaisille) olen sanonut että tuskin edes haluan lapsia, mutta huomasin, kun kastemekkoa esiteltiin papille, ja mekon tarina kerrottiin, harmitti kun en itse saa kastaa lastani suvun kastemekossa, joka on kulkenut jo 100 vuotta. Mekkoon kirjaillaan kastettavan nimi sekä syntymävuosi. Myös mun, siskon, äidin ja mummini nimet ovat siinä. Sekä tottakai myös serkkujeni nimet. Pohdittiinkin siitä kenelle mekko menee seuraavaksi. En taida ikinä saada kirjailla omaa sukupolveani mekkoon. Mutta eipä tuu ainakaan riitaa siitä, kummalle meistä se mekko lopulta jää. Onneksi mulla on aivan ihastuttava kummityttö ja sain uuden siskontytön, jonka kanssa toivottavasti vietetään kolmistaan tyttöjen iltaa. Unohtamatta myöskään Jimiä. Eiköhän hänenkin kanssa jotain kivaa keksi. Vien vaikka kaikki kolme leffaan.
Lapset kyllä piristää päivää, ja tätinä saan lasten parhaat puolet ;) Ja onhan se ihan mahtavaa kun astuu sisään ja ekana saa ison halin :)

Haaveilin aikoinaan myös, että blogikin kestäisi pitkän elämänkaaren, sekä elämän eri tilanteet. Kuten häät ja raskauden. Toivottavasti edes ne häät tulevat joskus, ja toivottavasti kirjoitan blogia vielä silloinkin.

Koska joulu ja uusivuosi menee reissussa, on reissun jälkeen enään kuukausi synttäreihini. Tälläkertaa se osuu sopivasti viikonloppuun.  

Kovasti haluisin edes jotain sillon tehä, mutta mitä ja kenen kanssa. Edelleen välillä haaveilen synttäreitä Italian porukan kanssa, mutta tuskimpa tulee onnistumaan.

Vaikka lunta ei vielä ainakaan Helsingissä ole, on kuitenkin nettiin ruvennut tulemaan laskettelu kuvia ja infoa yms. ja tekisi mieli taas aloittaa laskettelu. Tai onhan tässä jo pari talvea sitä mietitty. Messilään olisi kiva mennä laskettelemaan. Kysyinkin kerran yhdeltä Italian porukalta että onko ikinä lasketellut. Tai vastata että ei. Olisi ollut kiva mennä porukalla laskettelemaan. Ite olisin voinu ottaa hyvin alkutuntumaa lasten mäessä samalla kun muut harjoittelevat vähän. En joutuisi heti isoon rinteeseen. En ole lasketellu  moneen vuoteen (5-10 vuoteen) eli sen jälkeen kun kaaduin. Ei niin, että pelkäisin lasketella, olen vain huono siinä, enkä uskalla/osaa tarkoituksella kaatua pienemmässäkään vauhdissa. Oon varma että M olis pitäny laskettelemisesta. Sekin jäi haaveeksi. Mutta ehkä vielä jokupäivä muuten pääsen laskettelemaan jonkun kanssa, joka jaksaa odottaa että treenaan aluksi vähän lasten rinteessä.

Nähtiin P:n kanssa pikaisesti alkukesästä, ja oli puhe että tulisin syksyllä hänen luo Tampereelle. Loppukesästä/alkusysksystä rupesin puhumaan että mulla olisi lomapäiviä käyttämättä ja että voisin käyttää niitä tampereen reissuun, Lopulta se jäi lyömättä lukkoon, enkä oo sen jälkeen vaivautunu olemaan P:hen yhteydessä (vaikka yleensä pyrin pitämään kavereihin yhteyttä, mutta jos P haluaa olla yhteydessä ni olkoot. Itse tätä vähän koitin, enkä jaksa nyt panostaa tähän niin paljoa kuin yleensä). No eipä ole hänkään sen kummemmin viestiä laitellut. Ehkä koko meijän italian porukka on nyt hajonnut?

Kuuntelin Nälkäpeli sarjan musiikkia, ja mietin miksi Silhouettes kappaleen esittäjä "Of Monster and men" kuulostaa niin hemmetin tutulta. Kunnes sen tajusin.
M:n linkkaama kappale "Mountain sound"

Mutta oli viikolla jotain kivaakin

Onnistuin syömään lounaalla kiinalaisessa koko annoksen puikoilla (nyt tekisi mieli laittaa xD hymiö, mutta sopiiko hymiöt blogitekstiin)

Innostuin myös selailemaan Himon tanssitunteja, josko vihdoin olisi sopiva aika aloittaa harrastus. Huomasin että siellä on itseasiassa useampikin tunti tällähetkellä menossa, ja sopivaan aikaan että pääsisin töistä suoraan tunnille. 22vko JAMMiNG tunti maksaa 220e, eli 10/tunti. Sitten jos niitä  Smartum liikunta/kulttuuriseteleitä ottaa. Ekas voisi ottaa tutustumistunnin ja sitten katsoa mille tunnille menee. tuossa JAMMiNG tunnilla taitaa olla monia eri tyyppisiä tansseja. Harmi että yhdellä kuukausimaksutta (tms.) ei voi sitten käydä niillä tunneilla kun itse haluaa, vaan pääasiassa (ymmärtääkseni) vain tuossa mihin on ilmottautunut. Poikkeuksena luultavasti se, jos täytyy korvata käymättä olevat tunnit. Muutenkin kyllä hieman hämyi Varsinkin jos ajat ovat heti töiden jälkeen, niin voi mennä töistä suoraan. Kodin kautta jos pitää mennä niin ei jaksa sitten sitä persettä nostaa ylös.  Työpaikan kuntosali + tanssi? Not bad? Onko sittenkin mahdollista (ehkä?) saada se oma dream elämä? Tosin se mies puuttuu, ja laihtua pitäisi ja kohta pääsee rahaakin tienaamaan, ja keskustassa olis kiva asua ja....
Mutta jos olen lapseton, jää rahaa enemmän asuntoon, matkusteluun ja vaatteisiin. Eli onko haaveeni sitten nyt ihan niin utopistinen? Ehkäpä... Mutta jos nyt eka saisi laihdutettua, niin ehkä omakin olo sitten hieman paranee (kivempi shoppailla ja shoppailuhan helpottaa tuo yleensä hyvän mielen)

Ja tottakai intoilen siitä työpaikasta edelleen!
(niin ja olen samperin huono keksimään otsikoita postauksiin)

Anteeksi muuten video oksennus. Vähän innostuin kuuntelee näitä tätä kirjottaessa. 

Mikä viikko!

Maanantaina pirautin heti kaheksalta helsingin työterveyshuoltoon. Automaattiviesti vastasi että numero tallennettu ja soitetaan takaisin. Soitti tunnin päästä, ja kun sanoin että työhöntulo tarkastus niin vastasivat että "niitä otetaan klo 10-15. joudut soittamaan uudestaan" ai jaha? No uudestaan kymmeneltä sitten. Taas numero tallentuu. Lähen syömään, ja klo 12 sitten soittaa takaisin. itse en kuullut koska tajusin että mulla on yö moodi jäänyt päälle. No siinä soittelemaan takaisn, ja puolisen tuntia kuuntelin jonomusiikkia. Noh, sitten pääsin ihmisen puheille ja eka vapaa aika on 9.12 klo 9.30. Jassoo, ei kai sitten muu auta kun ottaa se, ja kerätä vielä 2h plussaa. En tosin usko, että se on viimesenä päivänä niin tarkkaan, paljonko on miinusta ja plussaa kortilla.

Maanantaina oli myös aivan tajuttoman kova tuuli, ja jouduin ajaa porvoonväylää 80km/h... Meinasi auto HIEMAN heittelehtiä. Se on mulle todella stressaavaa, kun en muutenkaan ole sillätavalla ajava ihminen, vaan annan mielelläni toisen yleensä ajaa. 

 Töissä yritän nyt saada kaikki hommat niin että mitään ei jää kesken. Tiistaina toivon että oon saanu kaikki tehtyä. loppu viimeistelyt keskiviikkona, mutta silloin ei ole enään paljoa aikaa kylläkään.

Lapset oli käyny mun luona kylässä, ja jimi leikki siivouskaapin avaimella joten sisko otti sen pois siltä. Yritin viikonloppuna avata siivouskaappia, mutta se ei auennu. Sitten katoin että avain on vääntynyt. Parit "VittuSaatanaPerkeleet"tuli mielessä lausutta (sen lisäksi että tyhjiöpussit eivät enään toimi, joten tyynyt ja peitot tursuu yli kaapin) Onneksi työkalupakki ei ollut siivouskaapissa niin onnistuin sitten vasaralla suoristamaan sitä avainta. 

Oon heräilly nyt yöllä tosi usein, ja edellisenä viikonloppuna ekana yönnä kerran, ja tokana yönnä heräsin kaksi kertaa. Se ei oo mulle millään tavalla normaalia. Tosin olen  vähintäänkin viimeset 6kk nukkunu erityisen levottomasti. 

Auton tolpan avaimenkin luulin hukanneeni. Tajuten että oli jäänyt tolppaan roikkumaan. ja löysimpä samalla myös alkuperäisen tolpan avaimen. Miksi en löytäny sitä silloin kun olisin ekan kerran tarvinnut?

Näköjään oon ollu levoton ja rauhaton taas viimeaikoina.

Värjäsin vähän hiuksia. Teki mieli nähä millaset on mun luonnollinen väri, ni laitoin sitten latvoihin pinkkiä. Todeten että en ehkä ihan pidä mun luonnollisesta väristä. Ainakaan tässä yhteydessä.

Alhaalla sitten asukuvaa ristiäisistä.  Multa ei kyllä asukuvat ihan luonnistu.