Raflailua!

Kun isi oli kesällä suomessa, kaappasi isi mut mukaan ja ajettiin jonnekkin hornan kuuseen. Paikka oli kyllä nätti. Taisi olla sunnuntai, ja ravintolasta mitä isi ajatteli niin yks tunnettu on hyvät hampparit. Silloin kun menimme, ei ollut menua saataavilla. Vain lounaspöytä ja liha tai kala burgeri. Onneksi koska sen takia me sinne mentiinkin. Päädyttiin siis Ravintola Scolaan, johon pääsi autolla lautalla. Vieressä kulki veneväylä Tammisaaresta Helsinkiin. Ja ihasteltiinkin siinä samalla veneitä. Pienet sirot purjeveneet ovat oikeastaan todella kauniita ja hamonisia. Toivottavasti ensikesänä pääsisi veneilemään. Harmi että tänäkesänä ei isin kanssa päästy venemessuille.

Käytiin työkaverin kanssa läpi läheisiä rafloja kun tuttujen paikkojen lounaslistat eivät houkutelleet.Päädyttiin sitten mulle ennestään tuntemattomaan paikkaan Eloisaan syömään. Lounaaksi oli muutama vaihtoehto ja itse valitsin "thai-kanacurry nuudeli salaatin" Oli kyllä ihan hyvää, ja maistuikin vähän se thaimaalaisuus. Vahvaa se ei kuitenkaan ollut. Eloisa on Wine Deli, pieni mutta erittäin arvokkaan näköinen. Ja huomasin että oli sillä ihan oma viinikin. Pitäisikö joskus maistaa? Ehkä sitten kun en itse ole ajamassa (itsellä saattaa mennä herkästi päähän). Pitää laittaa töissä Eloisan lounaslista pikalinkiksi. 

Totuus vasten kasvoja!

Eli palkka!
Blogihan on "elämää aikuisuuden kynnyksellä"?? Totta tosiaan! Se realiteetin taju, kuinka helvetisti palkasta rahaa menee kaikkeen muuhun. Brutto ja Nettopalkan erosta 2/3 menee veroihin, ja loput sitten eläkkeisiin ja työttömyysvakuutusmaksuihin. Ja ite kun odotin että menee ehkä se 200e? joo ei.... Tuloksena että taidampa lopettaa syömisen? Ja turha mutusteleminenkin pitäis saada kuriin. Shoppailusta puhumattakaan. Tässä rupee jo miettimään mitä joulu,-ja synttärilahjaks... Hyvä puoli se, että olen lihonut, joten vaatteita tuskin tulee ostettua. Parempi että ei tule...  Toisaalta pari elektroniikka juttua on tarkoitus hankkia (heh) Mun pitäisi tosissani merkitä ylös tulot ja menot ja sitten mistä voisi nipistää... Spotifysta en luovu, mutta pari muuta harkinnassa...Mikäli muistan niin voisin ensi kuussa tehdä postaussarjan missä kootaan viikon aikana kulutetut menot.
Sitten vielä kommentti hallituksen leikkauksista. Kotkan prisma meni lakkoon. Osa on ollut ymmärtäväisiä, osa taas ei. Nimimerkillä työtön, kommentoi että lakkoilijat pihalle ja työttömiä tilalle. Ja että töitä voisi tehdä puolella palkalla. Samaan aikaan ihmiset valittaa että ei kannata tehdä pienipalkkaista työtä koska kaikki tuet loppuvat sitten.  Googlasin pikaisesti ja sairaanhoitajien peruspalkka olisi 2 350e. Muutama satanen enemmän kuin minulla. Itsellä jää käteen n:1700e. Ei huono näin about ensikertalaiselle. En ole älyttömän hyvä rahan käytössä, mutta minulla on mennyt tili +/-0. Pystyisin säästämään mikäli en napostelisi niin paljoa. Ite olen vieläpä suht huono syömään, enkä yksin elävänä edes juurikaan syö kotona. Otetaan minun palkasta minkä saan käteen ni 300-400e pois. Sovitaan nyt vaikka 300e. Käteen jää 1400. Nopealla  googlaillua niin työtön saa tienata 300e/kk(?) ilman että vaikuttaa tukiin. (Kannattaa kuitenkin henkilökohtaisesti kysyä TE-toimistosta eikä uskoa minua) Pelkkä asunnon vuokra yksiöstä voi olla 600e, ja siitä jää sitten 800e käteen. Mahdolliset vesi ja sähkölaskut, puhelin, netti ja päälle vielä ruuat. Vakuutuksia unohtamatta. Ruokaan voi mennä luultavasti helposti 200e yksin elävältäkin. Riippuen miten on tottunut syömään. Arvioisin. (Minun omat menoni näkee jos alan tekee 5 vko:n postaussarjaa omista menoistani) Tai miten sitten yksinhuoltaja äiti esimerkiksi kolmiossa asuva? Vuokra 800-900(?) ja pitäisi lapsikin vielä ruokka. En lähde nyt puimaan sitä, missä tuloraja olisi ja paljonko tukia pitäisi saada. Ainakaan ennen omaa rahanmenon tarkastelua.

Polyvore

Minnie by sara-risberg featuring heart-shaped sunglasses

Musta on kiva tehä kollaaseja. Ärsyttää vaan lukea blogeja joissa on "haluaisin" kollaaseja. Kaikkea voi haluta. Periaatteni onkin ollut se, että kirjotain asioista mistä itse pidän. Ja myös sen verran kuin pidän. Itse en esim pidä sellasesta että on yksi lause tekstiä siteerattu jostain, ja siihen päälle 3 kuvaa. Eii... Mutta päätimpä sitten kokeilla että mitä mieltä olette ihan vaan inspiraatio kuvista vaikka vaatteet ei minulle sovikkaan, mutta tykkään silti? Itselläni on 3 mielestäni onnistunutta asukokonaisuutta. Tämä on lempparini. Mielelläni kuulisin olenko mennyt aivan metsään?? Ajatuksena on tässä siis olla hieman leikkisä ja Minni Hiirestä inspiroituneet pallo toppi ja isot aurinkolasit. Leikkisään tyyliin hieman glamuria siroilla kultasilla asusteilla.

Toisen asukokonaisuuden suunnittelin eräälle kaverilleni joka kyllä pukeutuu tyylikkäästi, mutta ajatelin silti hänelle vähän modernimpaa, kuitenkin pysyen eleganttisena ja arvokkaana. Hame tuo säärtä näkyviin, mutta ei silti ole lyhyt. Raidallinen takki tuo sitten vähän rentoutta muuten niin jäykkään asuun. Vasemman puoleinen taas tuo vähän iloa elämään värillään.

Elegant! by sara-risberg featuring heels & pumps

Tässä päästin vähän mielikuvituksen valloileen ja kokeilin pukeutumisen rajoja. Itse en todellakaan laittaisi tällästä päälle, mutta asut mielestäni sopii yhteen.

Environment by sara-risberg featuring Karen Millen

Mitä mieltä ootte tälläsistä postauksista? HOT or NOT? Aina ei kyllä kokoelmat onnistu yhtä hyvin.

Inspis!

Oon pitkästä aikaa taan inspiroinu blogin kanssa ja saanut ainakin vähän puhtia. Herättelen somea eloon blogini suhteen, ja liityinkin Blogipolkuun. Huomasin myös että siellä voi ilmottaa itsensä että on kiinnostunut yhteistyöstä, löytyy kaikki kilpailut mitä on blogeissa menossa. Tuohan on ihan unelma! Katotaan tuleeko yhteistyö yhteydenottoja.
Kaverini lainaa järkkäriään, ja jouluna saan uuden läppärin joten toivottavasti bloggaus helpottuu. Kaveri lupasi lainata myös kamera jalustaa ja kuvaus kirjaa joten toivottavasti onnistun ottamaan blogiin hyvä kuvia. Myös niitä asukuvia :) Toinen kaverini taas lupautu auttamaan ottaa asukuvia. Tiedä kuinka hyvin käytännössä onnistuu  mutta katotaan :) Toivottavasti jaksan vielä toiset 4 vuotta ahertaa blogin kanssa. Mikäli aihetta riittää. Reseptien ja kirjojen postaaminen on jäänyt vähän vähälle. Kirjoja en ole tänä vuonna varmaan edes lukenut. Kuntoillakkin pitäisi... Mutta näin! Ehkä tästä blogista tulee sittenkin ehkä jotain. Vai??
Olen muutenki lisännyt blogia someen, joten tsekkaa oikeasta palkista missä kaikkialla voit seurata :)

Niin ja ilmiantakaa itsenne :)

Täydellinen

Blogin kirjoittaminen on pisin juttu mitä olen tehnyt. Olen pitänyt tätä blogia 4 vuotta, ja sitä ennen satunnaisia blogeja. Mulla on huono tapa luovuttaa siinävaiheessa kun en etene. Joten on todellinen ihme että olen tätä jaksanut kirjoittaa. Mutta joo, blogi ei etene. Toinen saa 4kuukaudessa 150 lukijaa, minä olen blogannut 4 vuotta, eikä ole edes kymmentä. Se ei aina tunnu reilulta. Onko liikaa vaadittu että olisi edes se yksi asia, missä olisin edes kohtuu hyvä? On. Annika O.:n postauksessa minun oma huomioni kiinnittyi blogien täydellisyyteen. Onko se reilua, että siskoni peri taiteellisuuden lähes joka asiassa, myös kirjoittamisessa, mutta hän ei kirjoita. Minulla taas on (tai oli) inspiraatiota kirjoittaa, mutta ei vaan niin hyvin kuin sisko. Olen myös surkea kuvaaja, minulla ei edelleenkään ole sitä helkkarin kuvaajaa kuvaamassa mun asuja, paska läppäri missä surkea kuvankäsittely ohjelmisto, enkä edes osaa käsitellä kuvia. Onko kaiken pakko olla niin täydellistä? Voiko menestyä vaikka ei olisikaan täydellinen? Onko aivan välttämätöntä postailla jokatoinen päivä? Ihan tosi? Mistä helvetistä niitä aiheita saa niin paljoa? Eikö se ole juuri tätä Annikan mainitsemaa pinnallista täydellisyyttä? En mielelläni puhu aiheesta, mutta harrastin ala-asteen/yläasteen vaihteen niin Taitouintia. Harrastin 1,5 vuotta. Se oli taas niitä asioita, mikä piti olla se minun juttu. Lopulta kävi niin, että istuin autossa hallin edessä, ja paniikissa jätin menemättä. Miksi? Koska en päässyt edes joukkoeen esitykseen mukaan. Miksi? Ehkä olin vaan totaalisen paska siinä. Mutta silti siitä pidin. Lopetin, koska koin että se on turhaa. Olin surkea. En päässyt juttuihin mukaan. Itselleni on tosi tärkeetä kuulua johonkin porukkaan. Koska en ole tähän mennessä ikinä kuulunut.
Onko tämä taas niitä hetkiä, kun lopetan itselle tärkeän asian itkua vääntäen vain siksi että en osaa tai onnistu?Minulla on niin ristiriitaset fiilikset. Samalla en pysty pitämään näppejä erossa, mutta samalla se ahdistaa, kun tiedän vaatimukset mitä "hyvään blogiin" pitää olla.
Haaveilin blogista josta sana kirii. että minun ei tarvitsisi anella lukijoita. Mutta nyt sen teen.

Liittykää lukijaksi!

kiitos!

Niin ja kuva on ihan random mitenkään aiheeseeln liittymättä koska "jokaisessa postauksessa TÄYTYY olla vähintään yksi kuva" joten siinä sitte.